Tästä alkaa loma

Tällä hetkellä kello on noin 5:20, ja istun autossa matkalla Xinghuaan. Kyseessä on mun host perheen kotikaupunki, jossa niiden kaikki sukulaiset asuu. Xinghua on kuulemma aika pieni kaupunki (tosin kun googletin sen, niin asukasluku näytti olevan reippaasti yli miljoonan), joka on n. 2,5 tunnin ajomatkan päässä Nanjingista, mutta silti tässä samassa Jiangsun provinssissa. Ja nyt ollaan muuten  siinä pisteessä, jossa oon nukkunut auttamatta liian vähän ja kartuttanut niin paljon univelkaa, ettei olo enää ees tunnu väsyneeltä näin aikasin herätessä.          
     Ja syy siihen, minkä takia lähdettiin näin aikasin aamulla, vaikka ei olla menossa edes kovin kauas on se, että nyt on National Holiday Kiinan kansallispäivän kunniaks, ja oikeastaan ihan kaikilla on lomaa. YFU:n henkilökunta sanoi, että tän loman aikana sitä tajuaa, kuinka paljon Kiinassa on oikeasti porukkaa, koska kaikki paikat on aivan hirvittävän ruuhkasia. Eli jos oltais lähdetty ajamaan vaikkapa aamupäivällä, niin oltais luultavasti jouduttu seisomaan tunteja ruuhkassa.
    Viikonloppukoulusta on siis selvitty, vaikkei se mitään suunnatonta herkkua ollutkaan.  Ei se mitenkään ylitsepääsemätön este ollut mennä viikonloppuna kouluun, mutta en väitä, että olisin nauttinut heräämisestä 5:48 molempina päivinä lähteäkseni tekemään kahdeksan tunnin koulupäivän. Lauantai-iltapäivätuntien aikana päätin luovuttaa sovinnolla, ja nukkua osan aikaa tunnista, koska se on ihan okei. Opettajat ei hirveesti kiinnitä huomiota siihen, mitä teen tunneilla; kunhan vaan ilmestyn paikalle ja oon hiljaa.
     Oon muuten selkeesti laiskistunut (toivottavasti väliaikaisesti) melkoisen huomattavasti täällä olon aikana. Vedin lukion ykkösvuoden aikana muistaakseni 38 kurssia, joten aika usein mulla oli sata rautaa tulessa samaan aikaan, ja silti sain aina kaiken hoidettua ajallaan. Mutta täällä, voi pojat. Useimmilla tunneilla en jaksa edes yrittää kuunnella (koska aika harvoin pystyn ymmärtämään koko lauseen, vaan yritän itseopiskella taikka sitten vaan luen romaaneja), mutta kun saatiin viime viikolla YKS LÄKSY englannin kielen tunnilta (joissa pystyn osallistumaan aivan mainiosti), en jaksanut tehä sitä. Tehtävänä oli siis valmistella tasan yhden minuutin kestoinen puhe jostakin  omasta intohimon kohteesta. Ja mä HARKITSIN kyllä moneen kertaan puheen valmistelua, mutta sitten päätin vaan freestailata sen, koska kyseessä oli vaan yks minuutti. Loppupeleissä se menikin aika mukavasti ja sujuvasti. Varsinkin kun ottaa huomioon sen, että päätin vaihtaa mun aihetta vielä siinä kohtaa kun puheita jo pidettiin, koska en halunnut ottaa samaa aihetta kuin jolla kulla toisella.
     Onneks sentään teen (ainakin melkein) aina kaikki läksyt, joita saadaan kiinan kielen tunneilta. Ja jokaisen koulupäivän aikana itseopiskellessa harjoittelen oikeestaan aina sen 2-3 tuntia merkkien kirjoittamista. Tällä hetkellä kopioin merkkejä järjestelmällisesti yhestä mun kirjasta taktiikalla aukeama per päivä. En tosin todellakaan osaa niitä kaikkia merkkejä päivän lopussa, mutta ainakin yritän. Yks mun kaveri muuten lainas mulle sen kiinan kielistä sanakirjaa ajatellen, että se voisi auttaa mua. Se myös kysyi, että aionko kopioida sen sanakirjan mun vihkoon samalla tavalla kuin teen sen mun oman kirjan kanssa. Juu… Hyvällä tuurilla saattaisin olla valmis ennen mun eläkepäiviä.
     Mutta viime viikonloppu meni siis paljolti koulussa istuskellessa. Sekä lauantaina että sunnuntaina pelasin perinteisesti korista koulun jälkeen. Sunnuntaina menin vielä illaksi Georgian kanssa Xinjiekouhun; vaikka sitten juhlistamaan sitä, että selvittiin kuuden päivän kouluviikosta ja loma (jonka eteen ei oo tarvinnut tehä oikeen mitään) alkaa. Ostettiin, tottakai, kuplamaitoteet (tääkin kuulostaa niin paljon paremmalta englanniks: bubble milk tea), etittiin mulle ATM (en oo vieläkään onnistunut handlaamaan QR-koodeilla maksamista ja tarvitsin rahaa) ja sitten syötiin päivällistä. Päädyttiin siihen samaiseen ravintolaan kuin reilu viikko sitten Lillyn kanssa. Yritettiin kuitenkin eka mennä syömään yhteen toiseen, mutta osottautui, ettei niillä ollut ruokalistoja, eikä meillä ollut mitään hajua, miten meidän olis muka pitänyt osata tilata ilman listoja. Joku tarjoilija yritti esitellä meille jonkin sortin e-ruokalistoja ja kun nähtiin hintataso, niin päätettiin, et tää on se kohta, jossa nostetaan kytkintä. Hinnat ei ollut mitään jäätävän kammottavia, mutta täällä on mahdollista syödä niin paljon edullisemminkin ihan yhtä hyvin. Vierailu tossa ravintolassa oli tiivistettynä melko lyhyt ja kiusallinen.

     Ja niin sitten päädyttiin siihen samaiseen paikkaan, joka oltiin jo todettu hyväksi. On aika surkuhupaisaa, että päädyttiin takas ravintolaan, joka oltiin jo testattu, ja vielä tilattiin samoja ruokia kuin viime kerralla. Ainut uus asia, joka tilattiin, osottautui ehdottomaksi virheeksi ja opittiin, et selvitä eka ruokien merkit, ennen kuin tilaat kivojen kuvien perusteella. Luultiin siis, että tilattiin nuudeleita vihanneksilla, mutta loppupeleissä se oli jonkinlainen mereneläväkulho sisältäen mustekalaa, ja aika vähän nuudelinkaltaisia nauhoja. Maalaisjärki osottautui olevan haudattuna aika syvälle mun aivoihin, koska tiedän merkit sekä nuudeleille että vihanneksille, eikä kumpiakaan näkynyt sen kuvan vieressä. Sen olisi ehkä pitänyt sanoa jotain, mutta ei sanonut. Ainakin koettiin kulttuurillinen elämys tän ruokailun aikana, vaikka mä kieltäydyinkin syömästä mustekalapalasia.

     Ainiin! Ehdoton mainitsemisen arvoinen asia on se, että takana on nyt noin 1,5 kuukautta ja mä oon onnistunut hukkaamaan ensimmäisen asian, tai sitten joku täällä on ollut erittäin janoinen. Nimittäin mun juomapullo katos maagisesti mun repun sivutaskusta eilisen iltapäivän/illan aikana. En tosin ollut sullonut sitä yhtä syvälle kuin normaalisti, mutta koska se oli metallinen, oon aika varma, että olisin kuullut, jos se olis tippunut. Se saa mut epäilemään, että joku otti sen, mutta sen jonkun on täytynyt kyllä olla epätoivoisen janoinen, jos se on ottanut pullon mun repusta. Vähän harmittaa, kun ostin itelleni ihan tätä vaihtovuotta ajatellen semmoisen hienon punaisen kestojuomapullon Suomesta ennen lähtöä. Mutta toisaalta uus juomapullo maksoi noin kolme euroa ja lisäks olin alkanut epäillä, että sen mun punaisen juomapullon suuaukossa saattoi olla pieni läiskä hometta, kiitos Nanjingin ilmaston. Eli ehkä loppupeleissä tää oli win win-tilanne.
    Aurinko on jo melkeipä täysin noussut ja matka Xinghuaan rullaa oikein leppoisasti. Kuten jo mainitsin, henkilökohtaisesti en oo oikein mitään tehnyt ansaitakseni tän loman ja oikeestaan oisin toivonut, että tää olis kuukauden myöhemmin, koska seuraavaan lomaan on nyt sitten neljä kuukautta ellei yksittäisiä vapaapäiviä lasketa ja ei muuten lasketa. Käy muuten sääliks näitä kiinalaisia oppilaita, koska melkein kaikilla on mid term examination aika lailla heti tän loman jälkeen, joten moni viettää loman pelkän opiskelun parissa. Mulla ei kuitenkaan oo kokeita, joten mä aion nauttia viikon vapaasta, kun semmoinen nyt on:).

P.S. Update, on tapahtunut virhearvio; jos olis halunnut välttää ruuhkan TÄYSIN, olis pitänyt lähtee varmaan sittenkin viimeistään neljältä aamuyöllä

Kuusi päivää koulua ja seitsemän päivää vapaata

Suomessa useimmat syyslomat kestää sen viikon, oikeestaan yli viikon, koska syyslomaan sisältyy monesti kaks viikonloppua. Eli jos on viis koulupäivää vapaata, niin loman kesto on oikeestaan väkisinkin 9 päivää viikonloppujen takia. Mutta kiinalainen koulusysteemi on löytänyt ratkaisun tähän ongelmaan ja National  Holidayn kesto on tasan seitsemän päivää. Miten se on mahdollista? Ah, ratkaisu on niin ihanan yksinkertainen; nimittäin pitämällä lomaa edeltävänä viikkona koulua myös lauantaina ja sunnuntaina. Loma pitää ansaita.
     Tänään on torstai, eli nyt on ohitettu viikon puoliväli, enää kolme koulupäivää jäljellä tän viikon aikana. Tosin koulua SEKÄ lauantaina ETTÄ sunnuntaina  vastaa mun mielestä yhdessä ainakin yhtä kokonaista normikouluviikkoa. Mutta ei se mitään, maanantainahan oli vapaata ja huomenna on YFU:n Open Day, jolloin me vaihtarit saadaan mennä iltapäiväks YFU:n toimistolle ja näin ollen skipata iltapäivän tunnit. Voitto se on pienikin voitto.
     Mutta tähän mennessä tää on ollut aika mukava viikko. Tiistai oli taas yks niistä päivistä, jolloin kroppa tuntui olevan kuin pehmolelulla (yhtä paljon lihaksia) ja pää täynnä sahanpurua. Ottelin myös koko päivän nukkumattia vastaan ja se äijjä vei melkein joka erän. Yhdessä kohtaa tuijjottelen tyhjyyteen ja seuraavassa kohtaa säpsähdän hereille unesta. Mut illalla sain itteeni sen verran eloa, et lähin juoksemaan. Oli hauska katella, kuinka melkeenpä kaikki vastaantulijat tuijotti mua kuin olisin unohtanu ottaa mun aivot mukaan lähtiessäni. Juoksin topissa ja shortseissa, koska oli about 23°c lämmintä, mut kaikki paikalliset oli pitkissä housuissa ja takeissa. Lisäks ainakaan toistaseks kiinalainen arki-iltaelämä ei oo osottautunut kovinkaan vilkkaaks, ja mä olin juoksemassa tiistai-iltana kevyessä sateessa näissä mun kesähepeneissä. Oon aika varma, et siinä kohtaa kun lämpötila laskee 15°c alapuolelle, alkaa näkyä talvitakkeja.
     Ja eilen oli mun synttäripäivä! Kaikki ei pääse juhlimaan niitten 17.syntymäpäivää toisella puolella maapalloa, mut mä pääsin😋. Mun eilinen koulupäivä oli ehdottomasti tähänastisista koulupäivistä paras. Osa mun luokkalaisista oli tehnyt mulle synttärikortteja, osa jopa antoi lahjoja ja moni onnitteli. Mun kaverit myös laulo mulle synttärionnittelulaulun ruokalassa ja yks mun kavereista osti mulle lounaan jälkeen jätskin. Mut varmaan yks isoimmista ja hauskimmista yllätyksistä tuli mun kiinan kielen tunneille mennessä. Kun menin sinne luokkaan, pöydällä oli Lillyn kokoama fantastinen kakku, jonka se oli rakentanut snackbarin antimilla. Kakkua ympäröi hienot koristenauhat ja taululle Lilly oli piirtänyt jättimäisen valkosipulileivän ja synttärionnittelut. Ja näitten kiinan tuntien aikana syötiin mun kakku ja mä jaoin kaikkien kesken yhden Fazerin suklaalevyn. Se maistui tottakai hyvälle, mut valitettavasti ei läheskään yhtä taianomaiselle kuin Suomessa. Tää Nanjingin 130% ilmankosteus ei taida sopia suomisuklaalle.   
     Tänään oli sitten taas aika normaali päivä, sain tosin tänäänkin vielä pari lahjaa mun luokkalaisilta koulussa. Mun luokkakaverit on aivan liian kilttejä tossa suhteessa. Mutta muuten päivä noudatti aika samanlaista kaavaa kuin kaikki muutkin päivät. Valitettavasti meidän toinen kiinan kielen opettaja näyttää ottaneen käyttöön uuden opetustekniikan, joka on lyhykäisyydessään sellainen, että we do our stuff and he does his. Eli me kaikki neljä vaihtaria opiskellaan itseksemme niitä asioita, joita meidän pitää opiskella, ja meidän opettaja duunaa omiaan yhen pöydän ääressä ja tulee välillä kattomaan, mitä tehdään. Okei, saattaa olla tavallaan tehokkaampi, mut en oo mitenkään tän opsikelutyylin fani, koska ainakin ite oppisin paremmin, jos joku selittäis opiskeltavat asiat mulle. "Hauki on kala-taktiikka" ei oikein tunnu olevan se oikea, mutta aina ei voi mennä nallekarkit tasan.

  Kiitos muuten kaikista onnitteluista, joita sain sieltä Suomesta❣ Mahtavan koulupäivän jälkeen päivä senkun parani, kun lueskelin niitä matkalla kotiin. Kotona odotti mun host äidin lahja mulle, ja päivällinen oli mun synttäripäivällinen. Host äiti oli hankkinut mulle kakun (joka oli muuten täysin samanlainen kuin se, jonka sain silloin vahingossa kuukausi sitten:D) ja päivällinen oli vähän enemmän ekstra. Loppuillan aikana luin vielä loppuun neljännen Harry Potterin ja sain vielä aika monia onnitteluita mun muilta vaihtarikavereilta eri puolella Kiinaa. Elikkäs eilinen oli aivan huippupäivä ihan alusta loppuun asti😊

    Koulun jälkeen oli taas normaalit korisharkat ja ai että mulla riittää parannettavaa kotuksen saralla. Onnistuin saamaan kaks kertaa turpaan koripallolta tän päivän treenien aikana ja jos en täst edes pidä varaani, niin tuun lähtemään Kiinasta Dumbledoren kanssa mätsäävän nenän kanssa. Yhessä kohtaa treenejä kysyin Georgialta, onks mun hampaat yhä suorassa. Onneks koris on kummiskin aika huippua, ja ehkä vuoden lopussa mä osaan jopa oikeesti pelata sitä.
     Kaiken kaikkiaan elämä täällä Nanjingissa rullaa kummiskin aika mukavasti tällä hetkellä. Pieniin harmituksiin kuuluu VPN sovelluksen toimiminen vähän oman mielensä mukaan, hyttysenpistokset peffanpuoliskoissa, ja se että täällä ei myydä Ben&Jerry'siä. Kuulin, että Suomessa on ollut jo pakkasta ihan etelässäkin. Ootte onnenpekkoja, mä niin muutan vielä jossain kohtaa pohjoisnavalle. Ilmasto on yhä täällä kuin Amazonissa, ilman sitä sademetsää.

Mid Autumn Festival-viikonloppu

Jos kiinnostaa, millainen legenda tai tarina tän juhlan takana on, feel free to google it, koska mulla ei ole tällä hetkellä fiilistä referoida sitä legendaa, kun en oo oikein itekkään perillä siitä. Ja lisäks niitä legendoja taitaa olla aika monta. Mutta juhlan pääpointteihin lukeutuu se, että se alkaa aina kiinalaisen lunakalenterin kahdeksannen kuukauden 15.päivä. Kuu on täysi ja sitä juhlitaan jotenkin, ja sitten keräännytään yhteen perheen kanssa. Tää juhla on kuulemma yks isoimmista juhlista Kiinassa ja Itä- Aasiassa.
     Vähän valitettavasti joudun kuitenkin nyt kertomaan, että juhlasta huolimatta, tää viikonloppu oli loppujen lopuks aika samanlainen kaikkien muidenkin viikonloppujen kanssa. Oli tää kummiskin aika mukava viikonloppu, vaikka olishan se ollut kiva juhlia Mid Autumn Festivalia jollakin mullakin tavalla, kun pelkästään sillä, että tänään aamupalaks oli kuukakkuja. Kysyin mun host äidiltä, mitä ne yleensä tekee tän juhlan aikana, niin hän sanoi, että näkee sukulaisia ja on jonkinmoiset juhlat, mutta tänä vuonna kaikki on niin kiireisiä, ettei ehdi. Lisäks mun host veljellä on nyt menossa viimeinen vuosi ennen siirtymistä Junior-leveliltä Senior-levelille, joten sillä on extrapaljon läksyjä, mikä oli varmaan pääsyy siihen, ettei tehty mitään erikoista yhdessä                              
    Mutta otetaanpa katsaus neljään viimeiseen päivään kronologisessa järjestyksessä alkaen perjantaista. Perjantai oli ihan huippu päivä. Perjantaita pyöritti elämän pienet ilot, kuten Harry Potterin lukeminen, kolme jätskiä ja räkänauru. Koulussa kiinan kielen tuntien jälkeen me neljä vaihtaria päätettiin mennä yhdessä ostamaan koulun snack bar:ista jätskit, kun seuraavan tunnin alkuun oli vielä yli puol tuntia. Sitten käveltiin onnellisesti meidän jätskien kanssa koulualueella ja juteltiin samalla kaikenlaista, ja jotenkin melkeinpä kaikki oli hauskaa. Okei, olin nukkunut koko viikon ajan aivan liian vähän mun unentarpeeseen verrattuna, mut sen ansiosta kaikki oli vielä kaksin verroin hauskempaa. Ja jotenkin me päädyttiin meidän jätskien kanssa kävelemään urheilukentän radoille. Tuntu aika absurdilta ja koomiselta kävellä urheilukenttää ympäri samalla kun syö jätskiä. Pian meiän jätskit kuitenki loppu ja tunnin alkuun oli vieläkin melkeinpä 20 minuuttia, joten ratkaisu oli mennä ostamaan toiset jätskit. Ja kävellä toinen kierros urheilukenttää ympäri. Ja sitten käveltiin urheilukentän siihen kulmaukseen, jossa on muutamia telinevoimisteluvälineitä, kuten rekki ja nojapuut. Ja kun Georgia yritti hypätä nojapuille, sen reppu tais olla liian iso mahtumaan niiden puiden välistä, joten se kaatu bumerangina peffalleen. Olisinpa saanut siitä videon.

     Koulun jälkeen oli koripalloharkat ja sen jälkeen lähettiin Georgian ja Lillyn kanssa viettämään iltaa Xinjiekouhun. Perinteisesti ostettiin eka teet, ja mun tee sattui olemaan semmosessa litran tonkassa; onneks olin janoinen ja tee oli hyvää. Tän jälkeen metsästettiin ruokapaikka, jossa syödä päivällistä. Jotenkin meillä kävi ihan mieletön tuuri, koska se paikka johon päädyttiin, niin niiden ruokalistoissa oli kuvat kaikista annoksista ja ne annokset jotka me valittiin, oli superhyviä. Ruoka tuli nopeesti, oli ihan mielettömän hyvää, eikä edes mitenkään kallista. Valitettavasti mulla ei ole kuvaa tästä ravintolareissusta, koska ensinnäkin meidän tilaamia annoksia tuli silleen tiputellen ja oltiin niin nälkäsiä, ettei jaksettu oottaa kaikkien ruokalajien saapumista ennen kuun alotettiin syömään, ja toisekskin onnistuttiin jotenkin valitsemaan sen ravintolan kämäsin pöytä. Ei se mitenkään ruokailua haitannut, mutta sitten kun vielä sotkettiin vähäsen, kun puikkojenhallintataidot ei ollut tällä kertaa tuliterässä, niin se pöytä ei ollut mitenkään kuvauksellinen.

      Ruokailun jälkeen kierreltiin vähän katuja ja päädyttiin markettiin, josta lähti mukaan päivän kolmannet jätskit. Sitten jatkettiin yhdelle aukiolle, jossa oli menossa jonkinmoinen muotinäytös. Yllättävää oli, että ne mallit ei ollut aasialaisia, koska muut kuin aasialaiset on täällä päin oikeasti erittäin harvinainen näky melkeinpä missään muualla kuin hajuvesimainoksissa. Kyseinen muotinäytös oli muuten aika lyhyt, ja mallit pukeutuneet tosi casuaalisti. Lilly ja Georgia olis voinut ihan hyvin mennä joukkoon, eikä kukaan olis pystynyt kertoomaan eroa, paitsi et muilla malleilla oli enemmän meikkiä. Muotinäytöksen jälkeen jatkettiin rentoa juttelua ja kävelyä, ja puol ysin maissa meidän kaikkien piti lähteä kotia kohti, koska meillä kaikilla on kotiintuloaika, ja melkoisen aikainen semmonen. Mutta kokonaisuudessaan vietettiin rento ja erittäin mukava perjantai-ilta:).
     Lauantai oli sitten taas semmonen Meten perus lauantai, joka sisäls taas kiinan opiskelua, lukemista ja juoksemista. Teen viikonloppusin aina pitkän lenkin Xuanwu Lakella, kun en sinne arkena ehdi. Tällä kertaa mun pitkä lenkki sattui olemaan melkoisen pitkä, tarkalleen ottaen 21,1km->  elämäni viides puolmaraton, mutta mikäs siinä, kun oli hyvä päivä juosta. Ja ainiin, kävin mä myös lauantai aamuna kirjastossa, mutta ei siis mitään ihmeellistä. Lauantai oli kokonaisuudessaan semmonen rennon letkee päivä.
     Sitten siirrytään sunnuntaihin. Aamun aikana ei tapahtunut mitään erikoista, mutta iltapäivällä näin jälleen Lillyä ja Georgiaa. Ainakin toistaseks tykkään hengata aika paljon niiden kanssa vapaa-ajalla, koska kiinalaisilla nuorilla on harvoin aikaa nähdä vapaa-ajalla, ja muutenkin on kiva, kun saa olla oman ikäisessä tai oman ikäisen oloisessa porukassa. Anyway, tällä kertaa meidän missiona oli löytää koripallo, jotta voidaan mennä heittelemään vapaa-ajalla. Ja me löydettiinkin koripallo. Onneks, koska olin itse asiassa käynyt itekseni ettimässä koripalloa lauantaina mun kirjastoreissun yhteydessä, mutta tuloksetta, kuten voi huomata. Meni vähän tunteisiin, että liike, jonka nimi on ”Adidas Basketball”, ei muuten myy koripalloja.
     Koripallon löytämisen jälkeen jotenkin ihmeellisesti eksyttiin leipomoon ja tea shopiin. Toi koripalloja myyvä iso urheiluliike sattui olemaan semmoisessa tosi kivassa kauppakeskuksessa, jonka pohjakerros oli täynnä leipomomyymälöjä ja tea shopeja. Siellä oli myös semmosia jättiakvaarioita, joissa oli muun muassa pieniä haita. Taas jäi kuva ottamatta, mutta ehkä ens kerralla. Ens kerta nimittäin tulee, 132% varmuudella.

      Mut yks miinuspuoli, jonka oon huomannut viime aikoina on se, että jotenkin mä tunnun asuvan puolen mantereen päässä näistä kaikista mukavista oleskelupaikoista. Siinä missä vaikka Lillyllä kesti 15 minuuttia päästä tonne kauppakeskukseen, mulla meni melkein 90 minuuttia (tosin tykkään useimmiten kävellä edes osan matkasta metrolla, vaikka pääsisin sinne aika nopeasti bussilla). Aina ei voi mennä nallekarkit tasan.
     Ja kuten jo mainitsin, tää päivä on ollut erikoinen siinä suhteessa, että tänään oli siis vapaapäivä koulusta, mutta sisällöltään tää päivä ei oo ollut mitenkään joukosta erottuva. Aamulla tein pitkän kävelyn vuorilla, keskipäivän tienoilla lueskelin, loppuiltapäivästä menin taas juoksemaan. Huomenna onkin sitten taas koulua, nam.

Rainy days

Tällä viikolla Nanjingissa on ollut tähän mennessä tosi sateista, pilvistä ja harmaata melkeinpä koko ajan. Valitettavasti sade ei kuitenkaan tuo helpotusta kuumuuteen, vaan myös sateisina päivinä lämpötila voi ihan hyvin nousta kolmeenkymmeneen asteeseen.  Ja ennen kun tulin Kiinaan, mulle sanottiin, että ”sää on sitten miellyttävämpi syyskuun puolivälissä”, mutta toi lause oli yks iso valhe. Nyt on 20.syyskuuta ja edelleen lämpötila kohoaa melkein päivittäin yli sen 30°c, Real Feel näyttää 38°c, ja ilmankosteus on 80-90% (130% jos multa kysytään). Puolitoista viikkoa sitten päivälämpötila laski keskimäärin 25 asteeseen, ja mietin että vihdoin, mutta sitten se nousi taas. Ton ”viileämmän” ajanjakson aikana mun host perhe kääri jo kaikki ilmastointilaitteet talvisäilöön ja vaihtoi talvipeittoihin (ite ajattelin nukkua vielä hyvän aikaa kesäpeitolla), mikä oli mun mielestä ehkä turhan toiveikasta ennakointia. Nyt pitää sinnitellä näissä trooppisissa olosuhteissa ilman ilmastointia; toivon muuten todella, että mun vaatteet ei homehdu; joten looking forward sweatherweather.
     Mutta tällä viikolla pelkästään säätila ei oo ollut ainoa, joka on ollut vähän harmaa ja pilvinen. Myös mun mielentila on ollu enemmän ja vähemmän semmonen blah. YFU kyllä sanoi, että yleensä alun jälkeen tulee semmonen ”pohjaa kohti menovaihe” (kielioppi 6/5), joka sitten kestää jonkin aikaa ja sitten suunnataan taas ylöspäin. Mitä sitä kieltämään, et ite oon nyt siinä vaiheessa, mutta eiköhän tääkin mee tässä ajan kanssa ohi. Veikkaan et yks suuri vaikuttaja tähän kaikinpuolin ”harmaaseen” viikkoon on se, että oon nukkunut vähän niin ja näin (osin lämpötilan takia). En tiedä ketään, joka tarvitsis yhtä paljon unta kuin mä. Mut tällä viikolla on oikeasti tullut koettua koulussa ihan next level väsymystä; muun muassa maanantaina mun oli pakko ottaa päikkärit kakkos- ja kolmostunnin välissä, ja tänään englannin tunnilla olin superväsynyt ja katoin kelloo silleen ”et 15 minuuttia jäljellä ja sit on breikki (loistavaa aikaa nukkua), kyl mä jaksan sinne.” Noo about 15 minuutin päästä heräsin siihen et olin nukahtanu mun kirjojen päälle.
     Muilta osin koulu menee kuitenkin ihan mukavasti. En vieläkään opi kiinan kielen tunneilla oikeestaan mitään uutta ja normi oppitunnit kulutan yhä itseopiskeluun ja Harry Potterin lukemiseen. Lounaat koulussa on ollu viime aikoina aikomoisia mysteeri mikittimiä; sitä ei ikinä tiedä, millasta lounasta sattuu milloinkin saamaan. Niinpä koulun snack bar:ista on tullut mun päivittäinen vierailukohde, koska mulla on yhä työn alla tää hienoinen eväsongelma. Kahdesti oon tähän mennessä kokeillut ottaa banaanin evääksi ja kahdesti se on murskaantunut mun reppuun. Banaanit täällä päin on selkeesti aika hauraita. Ja fun fact: kiinalaiset oppilaat syö ihan äärettömän paljon jäätelöä koulussa snackinä, mutta se maksaakin noin 50 snt kappale.
     Täytyy kuitenkin mainita, että mulla ei oo mitään hajua, miten mun mielentila toimii koulun kannalta. Usein maanantaisin unelmoin siitä, että olis jo tiistai, ja tiistaisin tuntuu maanantailta. Lisäks esim. eilen olin sillee ”eiiii tänään on vasta keskiviikko, tästä viikosta ei selvitä”, mut tänään olin silleen ”deemm on jo torstai, kylläpä aika kiitää.” Tuntien aikana ehdin miettiä ihan kaikkea maan ja taivaan välillä, mikä on välillä ihan hauskaa, mutta useimmiten tunneilla istuminen on pääosin aika puuduttavaa hommaa. En tiiä, oonko ihan sekasin, mutta toisinaan mä kaipaan semmosta ”tuli takamuksen alla”- tyyppistä hektistä opiskelua. Oon kummiskin istuskellut jo melkein kolmisen viikkoa (mikä ei ees oo niin paljoa) koulussa vähän tyhjän panttina ja musta tuntuu, että mun aivot alkaa paikoin laiskistua ja tylsistyä, kun ei oo kunnon haastetta, taikka monipuolisia haasteita. Okei, kiinan kieli on yks pohjaton työmaa ja haaste sanan jokaisessa merkityksessä, mutta ei sitäkään jaksa päntätä yheksän tuntia päivässä.
     Ja koska mullahan riittää aikaa observoida muita tuntien aikana, niin on löytynyt taas ainakin yks piirre, johon mun huomio on kiinnittynyt. Ja se on se, että ainakin englannin kielen tunneilla (hehe, ainoat tunnit, jolloin ymmärrän jotain) opettaja niin sanotusti simputtaa jonkin verran oppilaita. Se on kummiskin ”hyvän maun” sisäpuolella ja ihan hauskaakin, eikä tunnu häiritsevän mitenkään oppilaita. Lisäks vielä toinen asia, jonka oon huomannut, liittyy toisten esitysten kommentointiin. Englannin kielen tunnit alkaa ainakin toistaseks aina jonkun oppilaan esittelemällä ”Daily Reportilla” ja sen jälkeen opettaja aina pyytää muutamia oppilaita kommentoimaan esitystä. Suomessa mun mielestä saatetaan aika usein hieman silotella omaa mielipidettä, jos se on kritisoiva. Mutta sanoisin, että täällä nää oppilaat ilmaisee oman mielipiteensä niin kuin se on. Jos ei pitänyt toisen esityksestä ja opettaja pyytää kommenttia, niin voi ihan hyvin sanoa esim, että ”en pitänyt siitä, koska se oli sekava ja puheesta oli hankala saada selvää ja aihevalinta oli huono.” (Btw, heitän tähän väliin kuvan meidän luokkahuoneesta, koska miksei)

     Kävin muuten viime perjantaina ”English Drama”- ryhmän try outeissa ja pääsinkin mukaan, mut sitten totesin, et en ehkä haluakaan, ja päätin liittyäkin tyttöjen koripallojoukkueseen. Tähän mennessä takana on vasta parit harjoitukset, mutta oon jo nyt sitä mieltä, että koris on paljon enemmän mun juttu, vaikka oonkin siinä ainakin toistaseks aika huono:D. Meillä on treenit kolmesti viikossa koulun jälkeen ja se on tosi mukavaa vaihtelua juoksemiselle. Olin muuten nopein tytöistä, kun liikunnassa testattiin 800 metrin juoksu, mutta ehkä on otettava huomioon se fakta, että oon niitä kaks vuotta vanhempi.
     Yks iso juttu, joka on tällä hetkellä menossa koulussa, on Student Unionin vaalikampanijointi. Siinä missä Ressussa on vaan yks kokous ja siellä valitaan uudet opiskelijakunnan hallituksen jäsenet, niin näillä on ihan kunnon kampanjoinnit sisältäen esityksiä, väittelyitä ja videoita pari viikkoa ennen äänestystä. Jos siis haluaa asettua ehdolle, niin pitää olla partneri, jonka kanssa sitten asettuu ehdolle esim. urheiluvastaavaksi, presidentiksi taikka taidevastaavaksi. Sitten tehdään hieno vaaliposteri, bannereita, ja kaikki myös tekee semmosen kampanijointivideon. Maanantaina oli hienoinen yllätys, kun tuli kouluun, niin kouluporttien lähistöllä oli semisti porukkaa ryhmissä huutamassa ja promoomassa itteään vaaliehdokkaana omien kannattajiensa kera. Ehdolla olevat oppilaat kuluttaa tähän kampanijointiin kuulemma ihan noin kahdestakymmenestä eurosta jopa melkein sataan euroon asti. Otetaan vertailukohteeksi se, että about 30 eurolla saa ostettua kuukauden koululounaat. Mutta esim. kampanijointivideot, joita me muut oppilaat katottiin maanantaina, ne on ihan mielettömän hienosti tehtyjä. Osa niistä olis ihan hyvin voinu mennä vaikka elokuvan trailerista. Panostus tällä saralla on siis aika kovaa.

      Ainiin, selvitin muuten tieni läpi viiden ”terveellinen ruokavalio”-päivän läpi. En voi käsittää, miks se tuntu niin isolta haasteelta, mutta elämä osaa yllättää. Lilly luovutti neljännen päivän kohdalla. Mäkin alotin tänään aamuni ostamalla itelleni jäätelön, koska 1. tarvitsin jotain positiivista mun harmaaseen aamuun, 2. tänäänkin nautittiin sademetsän ilmastosta ja jäätelö viilentää kivasti, 3. se kun nyt maksoi sen 50 senttiä, niin miksei? Ja tällä hetkellä syön riisikeksiä onnitellakseni itteäni siitä, että oon jo melkein selvinnyt läpi tästä kouluviikosta.
      Huomisen jälkeen siis alkaa kauan odotettu viikonloppu, joka on tällä kertaa kolmipäivänen Mid Autumn Festival:in myötä. Kiinalainen juhla, jolloin ilmeisesti keräännytään perheen kanssa yhteen, tuijotellaan kuuta ja syödään kuukakkuja (jotenkin toi nimi kuulostaa tosi väärältä suomeks, englanniks se on moon cake). Mutta ton festivaalin ansiosta yks ylimääränen vapaapäivä ja ruokaa tiedossa, joten I’m down for that;).

P.S: Maikille superisti tsemiä ylppäreihin, make me proud😎
P.P.S: Tsemiä myös kaikille muillekin ylppäreihin!

One Month

Jep, eilen tuli täyteen tasan kuukausi siitä, kun astuin ulos lentokoneesta Kiinan maaperälle. Eli kuukausi ja kaks päivää sitten olin vielä syömässä mozzarellapatonkia Helsinki-Vantaa lentokentällä. Ah, antaisin tällä hetkellä mitä vaan mozzarellapatongista. Ja Ben&Jerry’s:istä.
    Mutta otetaanpa pikakatsaus siihen, mitä kaikkea ensimmäisen kuukauden aikana on ehtinyt tapahtua. Monet asiathan lukee jo tässä blogissa, mutta noiden kaikkien tapahtumien lisäks oon ehtinyt kansainvälistyä ja tutustua moniin huipputyyppeihin kolmesta eri maanosasta ja saada huippukavereita, kuluttaa rahaa teehen varmaan enemmän kuin muuhun ruokaan, tehdä luvattoman monta vierailua Paris Baguetteen (leipomo), tottua syömään lounasannosta isompia aamupaloja, juosta yli 150 kilometriä, haaveilla lukemattomia kertoja viileämmästä ilmasta, ja myös sopeutua aika hyvin kiinalaiseen elämäntyyliin. Ensimmäinen kuukausi oli erittäin tapahtumarikas, paikoin melko haasteellineen, mutta kokonaisuudessaan aika upea😋.
     Ja sitten paluu nykyisyyteen. Kerrottava kiinalaisesta koulusta ei näytä loppuvan vielä ihan vähään aikaan, joten tällä kertaa haluisin kertoa näiden tauluista. Suomessa ei enää oikein ainakaan lukioissa näy liitutauluja, koska ne on korvattu dataprojektoreilla ja valkotauluilla, mutta nää sen sijaan käyttää yhä liitutauluja. Näiden liitutaulut ei kuitenkaan oo samanlaisia kuin liitutaulut Suomessa, vaan ne taulut on samalla vähän niikun dataprojektoreita, jotka näyttää tietokoneen näytön jättimäisenä ruutuna. Alla havainnollistava kuva (otettu matikantunnin jälkeen), josta voi nähdä, että se taulu koostuu kolmesta eri kaistaleesta. Reunimmaiset kaistaleet on näitä ns. ”jättitietokoneruutuja”, ja keskimmäinen ihan normi liitutaulu. Mun mielestä on vaan aika hassua mutta kieltämättä kätevää, että noihin jättitietokoneruutuihinkin pystyy kirjottamaan ja niitä voi käyttää normi liitutauluina. Kaks kärpästä yhdellä iskulla.

     Myönnettäköön, että mun nykyisillä kiinankielen taidoilla ei vieläkään ihan hirveesti opiskella kouluaineita, joten oon jatkanut mun tapaa kuluttaa tunnit itseopiskeluun (ja Harry Potterin lukemiseen). Mutta vaikka se yhdeksän tuntia päivässä koulunpenkillä istumista on aika puuduttavaa, niin se vaan on fakta, että mä kuulun varmaan niiden joukkoon, joilla on lyhimmät koulupäivät kiinalaisen koulusysteemin mittapuulla. Sain just kuulla pari päivää sit, et mun host veljen koulupäivät pidenty vielä 20 minuutilla tarkottaen sitä, että sillä on ihan.joka.päivä. yli 10,5 tuntia koulua. Ja viikonloppusin tietysti ekstratunnit. Me syödään viikonloppusin lounasta about 10:30, jotta se ehtii ajallaan sen tunneille. Suomessa en edes vaivautuis nousemaan sängystä tohon kellonaikaan mennessä.
      Täällä kuitenkin vaivaudun, ja esimerkiksi eilen olin 10:30 metroasemalla odottamassa muun kiinalaisia luokkakavereita. Mentiin yhdessä syömään hot potia yhteen kuulemma aika tunnettuun kiinalaiseen hot pot-ravintolaan. Sen takia meidän piti mennä semi aikasin, koska jos oltais menty ”suosituimpaan” lounasaikaan, meidän olis pitänyt odottaa hyvän aikaa vapautuvaa pöytää. Mutta koska oltiin ajoissa, saatiin suoraan pöytä. Sen pöydän keskellä oli semmonen reikä, johon laitetaan hot pot-kattila, jossa on kahta erilaista lientä. Kaikki ruoat kuumennetaan siinä kattilassa, dipataan vielä ehkäpä jonkinlaiseen toiseenkin liemeen, ja sitten syödään. Haluamansa ruoat ja juomat saa valita tabletilta, ja sitten ne tuodaan sulle. Valittiin joitakin kasviksia ja myös joitakin lihoja (sisältäen lehmän mahaa tai jotain muuta yhtä miellyttävää; yllättäen en syönyt). Niitä valittuja ruokia tulee sitten nonstoppina, että jos joku loppuu kesken, niin sitä laatua tuodaan lisää, kunnes ite sanoo, ettei enää halua; ja sama pätee juomiin. Pakko kyllä myöntää, että olihan se paikoin aika fancy ravintola, jossa oli loistava palvelu; tarjoilijat toi mun repulle oman tuolin kun pidin sitä lattialla, ja sitten vielä sen päälle liinan, ettei se sotkeudu. Kaikille asiakkaillekin annetaan essut, ettei omat vaatteet sotkeudu.

     Siinä ruokailun yhteydessä oli loistavaa aikaa jutella ja tutustua vähän paremmin sekä mun luokkalaisiin että kiinalaiseen kulttuuriin. Sain esimerkiksi selville, että tässä iässä tyttöjen ja poikien välillä on selkee railo. Seurustelu on aivan ehdottoman kiellettyä ja sopimatonta; sain kuulla tapauksesta, jossa mun ikäiset tyttö ja poika oli yhdessä, tieto siitä kantautui opettajien/vanhempien/molempien (en nyt muista tarkasti) korviin, lopputuloksena tais olla se, että ne pistettiin eri kouluihin. Sitten myös nuorten yksityisyys on vähän liukuva käsite; yhden mun kaverin QQ( vähän niinkun Whatsapp/snapchat) on linkitetty sen äidin QQ tiliin, joten sen äiti saa kaikki viestit mitä tää tyttökin saa, ja näkee kaikki keskustelut, mitä tää tyttö käy kavereidensa tai oikeestaan kenen tahansa kanssa QQ:ssa. Ja sit vielä sekin, että jos Suomessa pyytää jätkää vaikkapa kahville koulun jälkeen, niin se ei yleisesti ottaen tarkota, että nyt me mennään naimisiin, vaan on ihan normaalia. Täällä tollainen on kuitenkin hyvin sopimatonta; poikien kanssa voi keskustella ja oleilla ihan vapaasti kouluaikana, sen sijaan kouluajan ja koulun ulkopuolella sitä ei katota kovin hyvällä. Mutta sitten kun saavuttaa yliopistoiän, niin vanhemmat voi ihan hyvin järjestää sulle sokkotreffit, jotka ne on sopinut jonkun toisen vanhempien kanssa. Sokkotreffipäivänä sä sitten tapaat sen toisen sillä oletuksella, että teistä tulee pari ja elätte loppuelämänne yhdessä. Eli jos sitä ennen ei ehdi löytämään sielunkumppania niin se on vähän ja vähän enemmän ikävä juttu. Ja sitten kun se kumppani löytyy joko vanhempien järjestämiltä sokkotreffeiltä tai omasta aloitteesta, niin melko pian sen jälkeen vanhemmat alkaa kysellä, milloinkas sitä pääsee lapsenlapsia moikkaamaan. Varmasti oikein kiva.
     Tän erittäin mielenkiintoisen ja viihdyttävän lounaan jälkeen käytiin vielä semmosessa putiikissa nimeltä Line Friends, joka on vissiinkin melko kuuluisa ja suosittu brändi Kiinassa. Ja kiinalaisten mittapuulla vähän hintavampi, mun mielestä melko normaalin hintainen. Mutta siellä putiikissa oli siis kahvila, kauppa ja erittäin monia kuvauspaikkoja niiden pehmolelujen kanssa. Mukava paikka, harmi etten saanut kuvaa siellä olleen jättinallen kanssa, mutta ehkä mulla on vielä aikaa mennä ottamaan kuva sen nallukan kanssa joskus toiste. Putiikkireissun jälkeen oli aika sanoa heipat, ja loppupäivän aikana mä kävin yllättäen juoksemassa ja sitten vietin rentoa lauantai-iltaa.

     Tänäänkin on ollut melko rento päivä, joka on sisältänyt kauppareissun, kiinankielen opiskelua, Harry Potterin lukemista, juoksemista ja semmoista mukavaa oleskelua. Menin aamulla ihan ajan kanssa semmoseen tokmannityyppiseen kauppaan kattomaan, mitä kaikkea sieltä löytyy. Päätavoitteena oli kumminkin löytää jotain terveellistä välipalaksi kelpaavaa, koska meidän koulun snackbar:issa ei oo mitään älyttömän terveellisiä vaihtoehtoja. Osottautui kuitenkin melkoisen mammuttimaiseksi haasteeksi yrittää löytää terveellistä välipalaa Kiinan supermarketista. Lopulta ostin jonkun varmaan tuhansilla kemikaaleilla ladatun avokadotoastin testiin, riisikeksejä (jotka muuten ei oo terveellisiä, mutta mä rakastan niitä) ja sitten vähän niinkun semmoisia juotavia vauvanruokapusseja(?), mitä tykkäsin ottaa evääks Suomessakin. Lopulta taisin keksiä melko hyvän ratkaisun tähän mun eväsongelmaan ja se ratkaisu on banaanit. Musta ja banaaneista tulee taas parhaat kaverit. Ja lisäks avasin tänään muuten ihan ekaa kertaa jääkaapin oven. Oon siis ollut täällä perheessä melkein kuukauden, ja avasin jääkaapin oven ekaa kertaa TÄNÄÄN. Ehkä se kertoo jotain annosten koosta; mulla ei oo yksinkertaisesti ollut tarvetta avata jääkaapin ovea; nytkin tein sen puhtaasta mielenkiinnosta, enkä siitä, että olisi ollut nälkä. Kotona avasin jääkaapin oven varmaan keskimäärin 20 kertaa päivässä.
    Mutta huomenna on sitten jälleen kouluaamu ja on taas uuden kouluviikon aika. Huomenna käynnistyy myös uusi yritys olla viisi päivää ilman leivonnaisia ja vastaavia. Toinen kerta toden sanoo; vai sanooko?;D

P.S: Paljon onnea äitille, toivottavasti sulla on kiva synttäripäivä!💛

Tarina jatkuu

Ja näin onkin jo kouluviikko numero kaksi kovassa vauhdissa.
      Sitä ennen vietin kuitenkin suhteellisen rennon ja mukavan viikonlopun. Lauantai sisälsi pääosin kirjeiden kirjottamista ja juoksemista. Sunnuntaina taas explorasin lisää Nanjingia yhen mun vaihtarikaverin kanssa. Löydettiin yks oikein kiva alue, jossa on paljon kohtuu hintasia kauppoja, laaja valikoima erilaisia ruokapaikkoja, ja myös tosi kiva ympäristö. Tuli myös testattua Kiinan Pizza Hut, joka ei ollu kovin erikoinen. Hinnat melko samat kuin Suomessa ja pizza oli ihan semi ok, mut aika kuivaa. Valitettavasti unohin tällä kertaa ottaa kuvia tolta alueelta missä oltiin, mutta enköhän vieraile siellä vielä muutamaan otteeseen tän vuoden aikana. Sen sijaan laitan tähän esteettisen kuvan meidän pizzoista, kuvaa tähdittää Lilly.

      Eilen kun vein  nuo lauantaina kirjottamani kirjeet postiin, niin osottautui, että kirjeiden lähettäminen Suomeen ei oo mitään helppoo ja kivaa täällä Kiinassa. Ekakskin se ei oo mitenkään erityisen halpaa; ei nyt superkallistakaan, mutta ei myöskään halpaa. Ja sillä kirjeellä kestää kuukausi päästä Suomeen asti. Et jos lähettäisin pari viikkoa ennen joulua postikortin, että ”hyvää joulua”, niin mikäli vastaanottaja lähettää mulle samaisena päivänä, jolloin se saa mun kortin mulle kortin takas, niin  hyvällä tuurilla saan sen ennen ystävänpäivää. Okei, oli myös vaihtoehto ”nopea kirje”, mut se taas makso noin 30 euroa. Eli jos kirje ei sisällä about 30-50 sivua tekstiä, niin suhteellisen kallis. Ja jos se kirje sisältää 30-50 sivua tekstiä, niin sitten se on luultavasti painavampi kuin 20-40 grammaa, jolloin menee taas lisämaksu. Eli ei oo kätevää lähettää kirjettä Suomeen Kiinasta ellei omista yksityisjettiä postipojalla tai vastaavaa.
      Työlään postireissun jälkeen käytiin Lillyn kanssa taas vaihteeks xinjiekoussa; tarkoituksena ostaa lisää kirjoja Kiinan opiskeluun. Osasin jo vähän aavistaa, että sinne meneminen on huono idea, koska tehtiin sunnuntaina Lillyn kanssa diili, että ei syödä herkkuja tän viikon arkipäivien aikana, koska kummankaan urahaaveisiin ei ainakaan tällä hetkellä kuulu sumopainija. Xinjiekou kummiskin sattuu olemaan leipomoiden ja teekauppojen miinakenttä, joten kun ei löydetty niitä kirjoja joita mentiin hakemaan, päädyttiin lopulta leipomoon, jottei reissu sentään ollut ihan turha. Ja koska oltiin jo hävitty tää haaste sen ensimmäisenä päivänä, ostettiin vielä teetkin. Nyt tavoitteena on olla edes kolme päivää putkeen ilman leivonnaisia ja vastaavaa, tällä hetkellä takana yks päivä. Mut en voi uskoa miten voi olla, et sorruttiin haasteen ensimmäisenä päivänä, koska oon kummiskin ollut parhaimmillaan neljä kuukautta putkeen syömättä mitään herkkuja. Ehkä sillä oli jotain tekemistä asian kanssa, et olin hirveen nälkänen matkalla sinne kirjakauppaan ja sanoin Lillylle et ”if you fail, I fail”. Taisteltiin kyllä hyvän aikaa meidän mielitekoja vastaan, mutta sen epäonnistuneen kirjojenhaun jälkeen Lilly sanoi: ”Okay, let’s go to the bakery.” En estellyt.

     Meillä muuten alkoi eilen koulussa koulun järjestämät kiinan kielen tunnit vaihtareille. Meillä on koulussa semmonen luokka, joka on tarkotettu vaihtareille ja siellä on kaikkia tavaroita ja muistoja edellisiltä vaihtareilta, jotka kävi samaista koulua. Valitettavasti mun täytyy sanoa, että ainakaan toistaseks noista tunneista ei oo mitään iloa mulle taikka Lillylle, koska kaks muuta vaihtaria, jotka on meiän kanssa, ei tällä hetkellä osaa edes perusjuttujen pohjia. Enkä nyt vois sanoa sitä edes ”hyödylliseksi kertaamiseksi”, koska mulla ei suoranaisesti ole tarvetta kerrata, miten tervehtiä kiinaksi. Tällä hetkellä käytän noita kiinan tunteja itseopiskeluun, mutta sitä mä teen muutenkin ihan mun normiluokassa, kun muut  opiskelee kiinaksi, enkä ainakaan toistaseks ymmärrä opetuksesta paljoakaan. Ympäristönvaihto on kummiskin ihan kivaa, ja on se ihan kiva jutella muiden vaihtarien kanssa:).

     Eilen oli myös kaks muutakin mielenkiintosta asiaa, joista ensimmäinen oli ”opettajien päivä”. Päivä, jolloin on tarkoitus kiittää opettajia siitä, että ne opettaa. Joka maanantaisessa koko koulun aamunavauksessa pidettiin puheita opettajille, opettajat piti puheita oppilaille, ja jotkut oppilaat anto opettajille lahjoja. Monet oppilaat myös vierailee niiden vanhoissa kouluissa koulupäivän jälkeen. Ehdottomasti parasta opettajien päivässä mun näkökulmasta oli se, että koulu loppui yhtä oppituntia aiemmin, jotta opettajat voi mennä juhlimaan tai jotain, ja oppilaat mennä moikkaamaan niiden vanhoja opettajia. Mutta toisena mielenkiintosena asiana mulla oli eilen mun ensimmäinen ”kunnon liikkatunti”. Sitä ennen kaikki oppilaat oli valinnut haluamansa lajin olisikohan kuudesta eri vaihtoehdosta. Vaihtoehtoina oli ainakin lentopallo, koripallo, sulkapallo, kunfu ja ping pong. Mä valitsin sulkapallon. Tunti alkoi sillä, että liikanopettaja kertoi mitä tuleman pitää ja vastaavaa; sen jälkeen saatiin pelata vapaasti, koska vielä ei ollut tekniikoihin perehtymistä. Pelaaminen oli superhauskaa, varsinkin, kun pelasin yhdessä kohtaa yhen tytön kanssa, joka oli harrastanut sulkapallon pelaamista 6 vuotta, niin haastetta riitti. Kuitenkin tommosten melko intensiivisten liikunnantuntien jälkeen en voi olla ihmettelemättä, miks täällä päin ei oo tapana vaihtaa vaatteita ennen tai jälkeen liikkatuntien. Tosi omituista.
     Oon muuten unohtanut mainita kaks erityisen tärkeää piirrettä liittyen kiinalaiseen kouluun. Se fakta, et koulussa on vesiautomaatteja, mut niistä voi saada vaan noin 30 asteista, tai sata asteista vettä kertoo sen, että nyt ollaan Kiinassa. Lisäks jopa pojat tuo teetä kouluun juomapulloissa. Tottahan toki tee kuuluu kaikille, mutta en kyllä Suomessa nähnyt oikeestaan kenenkään tuovan omaa teetä kouluun.
     Ja listataan heti perään myös pari muuta asiaa, jotka ärsyttää tällä hetkellä kiinalaisessa koulusysteemissä. No ainakin se, että koulunloppumisaika on erittäin liukuva. Kestän sen ihan mainiosti, että koulu alkaa joka aamu etuajassa, mutta se, että se loppuu myöhemmin kuin on sanottu, pistää pannun kuumenemaan. Päivinä, jolloin koulun kuuluis loppua 15:40, ei oo oikeestaan mitään puhetta, että saisi oikeasti lähteä ainakaan ennen kuin kello lyö 15:55. Ja päivinä, jolloin koulu loppuu 16:30, pääsee joskus lähtemään vasta klo 17 tienoilla. En myös ainakaan toistaseks pidä meidän luokanopettajasta, mutta ihan vaan sen takia, että myöhässä päästäminen on sen erikoisalaa. Ilmeisesti sillä on kuitenkin ihan hauskoja juttuja, nyt puuttuu enää se, että ymmärtäisin nää hauskat jutut.
     So far kuitenkin hyvin pyyhkii; löysin jo itelleni kaverin, jonka kanssa mennä kattomaan seuraavaa ”Fantastic Beast”- leffaa (marraskuussa) ja tulevana viikonloppuna tarkotuksena mennä syömään hot potia luokkalaisten kanssa. Terkkuja Suomeen!😘

Paketissa eka kouluviikko

Miten paljon sitä voikaan ehtiä kokea viidessä koulupäivässä. Oon jo ehtinyt olla maanantain lisäksi uudestaan myöhässä tunnilta, käyttää puhelinta (pikaisesti) kouluaikana, alkaa käyttää kaulakorua koulussa vaikka ei sais, nukkua pommiin, ja saada myös kavereita; suurin piirtein tossa järjestyksessä, paitsi että kavereita mulla oli jo ekojen päivien jälkeen:).
     Koulupäivät toisti siis loppuviikon melkoisen samaa kaavaa kuin tiistainakin, kun löysin itelleni jonkinlaisen ”rutiinin”, miten kuluttaa aikani tunneilla. Elikkä siis kirjan lukemista, merkkien kirjoittamista ja kiinan kielen harjoittelemista, enkun tunneilla tuntiopetukseen osallistumista. Toimi aika mukavasti, mutta ens viikolla tähän tulee muutos, kun koulun järjestämät kiinan kielen tunnit vaihtareille vihdoin alkaa. Ja koska sain mun koulukirjat, mun pitäis ehkä edes yrittää osallistua jotenkin tunneille, vaikka kyllä mä aikani hyödyksi käytän joka tapauksessa. Sitä paitsi, yrittäkääpä ite opiskella kemiaa kiinaksi, kun ei siitä ymmärrä mitään edes suomeksi.
   Mun päivät on eronnu siinä, mitä oon tehny koulun jälkeen, koska toisin kuin paikalliset oppilaat, mä oon young and duty free ja voin tehdä mitä haluan (kunnes on dinnerin aika). Keskiviikkona (ja myös torstaina) mentiin mun yhden vaihtarikaverin, Lillyn, kanssa JÄLLEEN Xinjiekouhun, se on jo meiän vakkaripaikka. Mennään sinne aina hakemaan teetä ja ruokaa:D.  Keskiviikkona testissä oli keltanen drinkki, joka oli ihan supersöpössä mukissa ja ihan superhyvää. Valitettavasti mä en ainakaan toistaseks tiedä sen nimeä, koska me valitaan aina semmoset paikat, jossa voi vaan osoittaa jotain juomaa kuvasta. Varsinkin kun mä näytän paikalliselta, niin jos yritän mennä tilaamaan juomaa sanoen sen nimen englanniks, porukka kattoo mua kuin oisin tiedustellu seuraavaa laivaa Jupiteriin. Mut oon mä anyway aika erottuva sillon kun ostan jotain, koska ainakin toistaseks maksan aina käteisellä, mikä vissiinkin on enemmän satavuotiaden juttu täällä päin.

    Koulun jälkeen Xinjiekou-vierailujen lisäks mä harrastan myös aika aktiivisesti juoksemista. Auttaa kummasti ajatusten selkeyttämiseen ja kivana lisähyötynä myös se, että kroppakin pysyy kasassa. Tästä on jo puhuttu, mutta fakta on vaan se, että kyllä kiinalainen ruoka on yleisesti ottaen vähän rasvasempaa ja öljysempää, joten jos en halua vieriä ulos Kiinasta ens kesäkuussa, niin juoksulenkit on ihan paikallaan.
   Mutta hei, lisää hauskoja ja tylsiä faktoja kiinalaisesta koulusta: Se, että koulu alkaa kello 7:45, tarkottaa käytännössä sitä, että koulu alkaa kello 7:30, koska silloin kaikki lähemmäs 60 oppilasta on jo luokassa ja luokanopettaja tarinoi jostain ennen aineen opettajan saapumista. Tunnit alkaa sillä tavalla, että opettaja sanoo: ”Tunti alkaa!”, kaikki nousee ylös ja vastaa opettajan tervehdykseen kumartamalla ja sanomalla kohteliaan tervehdyksen. Ja tosi monella kiinalaisella oppilaalla on muuten silmälasit. Kun katon ympärilleni luokassa, silmälasillisia on suurin piirtein yhtä paljon kuin silmälasittomia. Ja sitten oon huomannut, et tosi monet tunnit on opettajien luennoimia monologeja, tehtäviä ehtii tehdä sitten kotona. Tai välitunneilla. Tosi monet tekee läksyjä välitunneilla, ja jos vikana tuntina on luokanopettajan tunti, on ihan parasta, jos saa tehdä läksyjä jo silloin. Sain kuitenkin kuulla, et tässä koulussa on huomattavasti vähemmän läksyjä kuin jossain toisissa kouluissa.  Ja koulupäivät on lyhempiä. En tiedä, mikä koulujumala mua on siunannut, mutta tossa koulussa koulu loppuu JO 15:50 sekä torstaina että perjantaina! Ihan parasta! Mun host veljellä on koulua joka päivä aikavälillä 7:20-17:40.
    Monet oppilaat muuten käyttää pitkiä housuja ja takkeja vaikka tonne ulos grillaantuu, ja kun kysyin miten ne pystyy siihen, yks vastaus oli, että ne ei haluu ruskettua. Se on niin absurdia, kuinka Euroopassa melkeinpä kaikki tavoittelee ihosyöpää viimeseen asti loikoilemalla auringossa, mut täällä nää on pitkissä vaatteissa melkein kolmenkymmenen asteen auringonpaisteessa. Ja sateenvarjot aurinkovarjoina on aika kova juttu. Onneks Nanjing alkaa vihdoin ja viimein pikkuhiljaa viilentyä, ehkä lokakuun alussa mäkin käytän jo pitkiä housuja koulussa.

      Ja pakko nyt mainita vielä erikseen, että kyllä, oon saanut kavereita koulussa, joten yksin ei tartte olla:). Oli muuten huvittavaa, kun annoin jo maanantaina mun numeron wechatia varten yhelle luokkalaiselle, niin se kysy sitä uudestaan eilen, koska kukaan ei ollut kykenevä tunnistamaan mun kirjottamia hieroglyfejä ja niiden pohjalta oikeeta numeroa. Sain kuulla, että ne oli ihan porukalla pohtinut mun kirjottamia numeroita ja yrittänyt tulkita niitä, tuloksetta. En tiennyt, et mun käsiala on mukamas NOIN sekavaa:D. Mutta puolustukseni täytyy sanoa, että kun mulle kiinan kielen merkkien tunnistaminen on muutenkin vaikeeta, niin merkkien hahmottaminen eri käsialatyypeistä on melkeenpä mahdotonta; siis kun katon meidän matikan opettajan kirjottamia ohjeita, opin luultavasti morsettamaan ennen kun opin lukemaan sen käsialaa.
     Nyt on kuitenkin pakko kertoa mun tästä päivästä. Heräsin aamulla 6:33 siihen, että mun host äiti koputti mun oveen. Lähen kotoa koululle yleensä siinä 6:33. Eka ajatus kun katoin kelloa oli se, että voi vitsi, nyt ollaan kusessa, mä en voi myöhästyä kolmatta kertaa saman viikon sisällä. Sitten mietin: priorisointi, mulla on about 6 minuuttia aikaa, mihin haluan sen käyttää? Ja arvatkaa mikä oli eka asia mitä aloin tehdä. Nostamaan mun VERHOJA ylös. Jep, selkeesti lista ykkönen asioissa mitkä tulee hoitaa kun on hirvittävä kiire. Ja mä en ees saanu sitä verhoa ylös. Lopulta päädyin vaan vaihtamaan vaatteet, petaamaan sängyn, keräämään kamat kasaan ja tottakai harjaamaan hampaat. Oon muuten todella tyytyväinen koulupukuun tälläsinä aamuina, ja meidän koulupuku on oikeastaan ihan kivan näkönen. Mutta sitten lähin kiireessä bussiapysäkkiä kohti ja joku oli mun puolella, koska bussi oli siellä just silloin kun mä tulin, ja sama päti metroon. Lopputuloksena oli sitten se, että mä olin koulussa aikasemmin kuin oon vielä kertaakaan ollu:D. Parempi sekin kuin myöhässä. Hintana ajoissa olemisesta jouduin kuitenkin maksamaan muun muassa sen, että en ehtinyt hirveesti vilkuilla peilejä ennen lähtöä, joten koulussa pikemminkin tunsin kuin näin semmosen oikein kivan finnin muun naamassa. Kaikkea ei voi saada.
     By the way yks kiinalainen tapa, mikä paikoin kiristää mun hermoja (varsinkin silloin kun on kiire), on se, että näillä ei oo minkäänlaista järjestystä liukuportaissa. Paikallaan seisoskelevat ei asetu oikealle ja kävelevät vasemmalle niin kuin Suomessa. Paikallaan seisoskelevat ei myöskään asetu vasemmalle ja kävelijät oikealle niin kuin Japanissa. Kaikki asettuu juuusst niinkun niitä sattuu huvittamaan. Lifehacksinä toimii tavallisten rappusten valitseminen, suunnilleen kukaan ei käytä niitä, jos kyseessä on ylöspäin meneminen.
    Toinen by the way: En oo muuten kertaakaan maininnut, että kaikki poistuu tästä kerrostalopihaalueesta (jossa siis asun) aina semmosen ikkunan kautta. Se on ihan oikeasti tehty sitä varten, kivet ikkunan molemmilla puolen ja kunnon polut ja kaikki. Syynä tähän on se, että tää ikkunareitti oikasee melkeenpä kilometrin verran verrattuna portista poistumiseen. Mut jotenkin aika hauska juttu, et se ikkuna ei todellakaan oo mikään nuorten salareitti, jota käytetään kun ollaan myöhässä kotiintuloajasta, vaan oikeasti kaikki käyttää sitä. Sen sijaan mä oon melkeenpä ainut, joka käyttää kerrostalon sisältä löytyviä portaita.

      Mutta ensimmäinen kouluviikko on nyt onnistuneesti paketissa ja sanoisin, että aika paljon siihen ehti mahtua tavaraa ja tapahtumia. Ihan ekoina koulupäivinä mietin vaan, että hitsi mikä työmaa, voiko tää muka olla kivaa taikka edes siedettävää, mutta voi kuinka elämä tykkää yllättää. Viimeiset viis päivää on ollut paikoin aika rankkoja, haastavia ja työläitä, mutta myös viihdyttäviä, mielenkiintoisia ja ainakin opettavia. Tästä on hyvä jatkaa!😊

Ekat koulupäivät

Takana on nyt kaksi ”virallista” koulupäivää ja sitten tämä sunnuntain niin kutsuttu Registration day. Eiköhän käydä läpi.
    Sunnuntaina piti siis mennä koululle kello yhdeksäksi ja sitten hoidettiin vähän virallisia papereita ja tavattiin myös kaks AFS:n kautta vaihdossa olevaa vaihtaria . Sillä aikaa muulla koululla oli yhteinen lukuvuoden avaus, jolloin rehtori sekä muut opettajat ja oppilaat piti puheita, joista ymmärsin ehkä yks miljoonasosan. On sekin enemmän kuin nolla. Mutta tämän jälkeen mentiin omiin luokkiin (me kaikki neljä samassa koulussa olevaa vaihtaria ollaan eri luokilla) ja sitten opettaja puhui taas vähän lisää. Munkin piti esitellä itseni, ja aloitin esittelyni hienosti kiinaksi, mutta päädyin kahden lauseen jälkeen vaihtamaan englantiin.
    Kyseessä ei muuten ollut vielä varsinainen koulupäivä, joten koulu loppui yhdentoista tienoilla, mutta meidän vaihtareiden piti jäädä selvittämään vielä vähän lisää käytännön asioita. Meille kerrottiin koulun säännöistä ja tavoista, annettiin semmoiset kortit, joilla maksetaan lounas ja mahdolliset välipalat, ja sitten vielä kerrottiin meidän tulevista kiinan kielen tunneista. Koulupukuja ei vielä saatu, kun se ”putiikki” mistä niitä saa oli kiinni.
     Sitten kun päivä oli koulun puolelta purkissa, lähdettiin vaihtarien kanssa porukalla heittämään nopea kierros keskustassa. Ostettiin teetä ja ruokaa, vähän juteltiin; oleskeltiin silleen rennosti. AFS:n vaihtarit on muuten yks tyttö USA:sta ja yks poika Italiasta. Sanoisin, että meillä on aika mukava vaihtariporukka:)).

    Lopulta päivä kääntyi maanantaihin ja oli ensimmäisen varsinaisen koulupäivän aika. Meille oltiin painotettu, että meidän ei tartte läpästä kokeita (ne on kiinaksi) taikka osallistua aktiivisesti tunnilla; kunhan käyttäydytään asiallisesti ja ollaan paikalla ajallaan. Tätä painotettiin erityisesti. Älkää myöhästykö ekana päivänä, älkää myöhästykö muinakaan päivinä, mutta olkaa ajallaan ekana päivänä. Ja mä lähdin kotoa ihan ajoissa ja olin koululla 7:20, tunti alkaa 7:30. Tässä oli vaan semmonen pikkunen mutta, että se koulu on LABYRINTTI, josta oikeen luokan löytäminen ei ollukaan ihan niin helppoa. Vaellettiin yhen vaihtarin kanssa PUOLI TUNTIA yrittäen löytää se oikee luokka, joten jep, lopulta me oltiin myöhässä. Ja mä en oo ikinä myöhässä. Nyt olin myöhässä mun ekana koulupäivänä Kiinassa, jossa aikatauluista välitetään paljon enemmän kuin Suomen lukiossa. Teki mieli mennä lyömään päätä lähimpään seinään toiseksi puoleksi tunniksi. Ja näin jälkeenpäin ajateltuna se olis luultavasti ollut jopa mielenkiintosempaa kun opetuksen seuraaminen. Pelkästään ekan tunnin aikana taistelin useita kertoja nukahtamista vastaan. Mietin vaan et ”jei, this is gonna be awesome. Olin myöhässä ja nyt nukahdan pystyyn, eikä takana oo vielä edes puolikasta koulupäivää:D.
    Tähän väliin tietoisku: oppitunnit siis kestää Kiinassa 40 minuuttia per aine. Näitä tunteja on viis aamupäivällä ja neljä iltapäivällä. Oppituntien välissä on 10 minuutin tauko, ja ennen iltapäivän tunteja tunnin ruokatauko. Puhelimen käyttö on EHDOTTOMASTI KIELLETTY. Puhelinta ei saa käyttää koko koulupäivän aikana; ei tunneilla, ei välitunneilla, ei ruokatauolla, ei ollenkaan.
    Noo aamupäivän tuntien aikana viihdytin itteäni harjoittelemalla kirjoitusmerkkejä aina välillä, mutta pääosin mä kuitenkin seurasin opetusta, josta en ymmärtänyt yhtään mitään, paitsi englannin kielen oppitunnilla. Ja fysiikan tunnilla näytettiin muutama kiva video, joten kun mulla on kummiskin silmät päässä, niin pystyin ihan hyvin kattomaan niitä.
    Ja kun päivän paras kohta viimein koitti, nimittäin lounastunti, onnistuin aika helposti löytämään itelleni kavereita, joiden kanssa mennä, joten ei tarvinnut syödä yksin. Mun koulussa oppilaat puhuu tosi hyvää englantia, onhan koulun nimi sentään Nanjing Foreign Language School (joka by the way on melkeenpä koko Kiinan paras high school), niin voiko muuta odottakaan. Ja ruokakin oli hyvää. Pienoinen järkytysihmetys oli se, kun sain selville, että opiskelen 1-2 vuotta itteäni nuorempien kanssa, mikä sinänsä ei oo mikään ongelma, enhän mä opetuksesta kuitenkaan mitään ymmärrä, mutta sinänsä omanikäinen seura olis paikoin kivaa. Tunnen itteni koulussa muuten lyhyeks jopa kiinalaisten oppilaitten joukossa, jotka on mua sen yks tai kaks vuotta nuorempia, elämä ei ole reilua.
    Iltapäivän tunnit nyt meni siinä unen rajamailla, joissain kohdissa taisin nukahtaa ihan kymmeneksi sekunniksi, nähdä unta, ja tajuta et olin nukahtanut. Ja ainiin, oli meillä kaks liikkatuntiakin. Ekan aikana liikunnanopettajat selitti kaikista mahdollisista pallopeleistä, mistä meidän tulee sitten myöhemmin valita. Tokan tunnin aikana juostiin kerran urheilukenttä ympäri ja se oli sitten siinä. Jotkut pelas ping pongia, mutta ite päädyin tähän seisoskeluvaihtoehtoon. Ihan siitä syystä, että näillä ei oo tapana vaihtaa vaatteita ennen liikkatunteja taikka niiden jälkeen, koulussa ei oo ees tiloja missä vaihtaa vaatteita, ellei vessaa lasketa. Hyödynsin kuitenkin aikaa juttelemalla mun luokkalaisten kanssa ja sain selville muun muassa sen, että yleensä tytöt ei harrasta liikuntaa muulloin kun koulun liikkatunneilla, ihan senkin takia, ettei ole aikaa, kun kaikki aika menee opiskeluun. Ihan niinkuin arvelinkin.
     Koulupäivä päättyi kello 16:45, jonka jälkeen käytiin vaihtareiden kanssa hakemassa meidän upeat koulupuvut. Lupaan laittaa jossain kohtaa kuvan mun koulupuvusta ja ehkä jonkun kuvan koulusta, kuvien ottaminen kun nyt on lievästi sanottuna haasteellista kun puhelimien käyttö on kielletty. Enköhän mä jossain kohtaa keksi jotain;).
    Maanantai-illalle mun host-perhe oli suunnitellut illallisen niiden tuttujen kanssa ravintolassa. Ja onhan se ihan kiva mennä syömään ravintolaan, mutta en silti voinut olla ajattelematta, että miks maanantai-ilta? Miksei vaikka perjantai-ilta? Olin ihan superväsynyt koulupäivän jäljiltä, koska se on muuten yllättävän raskasta seurata opetusta, josta et ymmärrä melkeinpä mitään ja vaan istua paikallaan voimatta tehdä paljoakaan. Ja tiesin, että mun pitäisi myös huomenna jaksaa nousta 5:48 samanlaista päivää varten. Ruoka oli kummiskin hyvää, ja mulla oli kirja sekä päiväkirja mukana, joilla viihdytin itteäni. Myönnän, että olin myös puhelimella, koska kellään ei näyttänyt olevan mitään sitä vastaan. Puoli yhdentoista maissa vihdoin tultiin takaisin kotiin, ja yhdentoista maissa pääsin nukkumaan. Takana oli ensimmäinen koulupäivä, joka oli haastelliinen ja raskas, mutta toisaalta myös ihan kiva ja kiinnostava (ainakin osin).

    Ja tänään oli sitten toka koulupäivä. Nyt tiesin jo vähän enemmän miten menetellä, ja osasin varata itelleni tekemistä tuntien ajaksi. Lopputuloksena tän koulupäivän aikana luin 150 sivua yhdestä pokkarista, kirjotin sivun täyteen haastavampia kirjoitusmerkkejä, kävin viis kappaletta yhestä kiinan kirjasta, ja ihan osallistuin enkun tuplatunnille. Lisäks löysin oikean luokankin aamulla ajallaan! Tiistaista torstaihin tunnit alkaa 7:45 (maanantai on jotenki special case), ja mä olin luokassa 7:30. Tosin oon saanut ihan kahessa päivässä selville, että kiinalaisessa koulussa on kivaa aloittaa tunnit etuajassa ja lopettaa viimeinen tunti myöhässä. Lisäks jokaisessa luokassa on semmonen ”kellokaiutin”, joka soi aina 5 minuuttia ennen tunnin alkua ja tunnin alussa. Tunnin lopussa siitä tulee semmosta kivaa musiikkia.
    Muita asioita, joita sain selville tokan päivän aikana, oli muun muassa ”Morning exercise”. Silloin koko koulu kerääntyy urheilukentälle tekemään semmoisen aamujumpan. Iltapäivisin tehdään toinen jumppa sisätiloissa. Ja iltapäivisin on muuten aina semmonen kymmenen minuutin tauko, jolloin tästä kellokaiuttimesta kuuluu tunnettujen balettien musiikkia, ja kaikki lepää ja nukkuu.
    16:34 (mähän sanoin et nää tykkää lopettaa myöhässä) toinen päivä loppui ja mä suuntasin kotia kohti. Mun matka koululle kestää muuten noin 45 minuuttia, kun se on semmosissa osissa. Ensin kävelen 5-10 minuuttia bussipysäkille, sitten otan bussin metroasemalle (ei oo kun about 5 min bussilla, mutta aamusin en jaksa lähteä niin aikasin et ehtisin kävellä), sitten matkustan metrolla noin 15 minuuttia ja sitten vielä kävelen 5-10 minuuttia. Kaikkine säätämisineen tähän menee noin se 45-50 minuuttia.
     Nyt illalla oon käynyt juoksemassa mäkiä vuorilla, katsomassa auringonlaskua ja ottanut vähän omaa aikaa. Koulupäivä numero kolme, I’m prepared and ready for you:).

Koulua kohti

Ensimmäinen vähän isompi koettelemus takana; taisin kärsiä pienimuotoisesta ruokamyrkytyksestä viime viikon vaihteesta, mutta nyt siitä on selvitty. Laiskanletkeä elämä on nyt jatkunut tässä jo varmaankin viikon, joten esittelenkin tässä yksityiskohtaisemman Meten mydayn, esimerkkinä toimii eilinen, 31.8:
     Mun herätys soi tarkalleen ottaen klo 7:52 ja siitä sitten aloitan aamuni. Aamupalaksi on tänään kiinalaista puuroa, joka on mun mielestä ihan vaan löysempää riisiä, joka kelluu valkoisessa liemessä. Mutta puuroa se kuulemma on, ja ihan hyvän makuistakin. Puuron kaveriksi on baozi, joka on sekin erittäin hyvän makuista:).
     Aamupalan jälkeen päätän olla kerrankin produktiivinen ja opiskelen kahden tunnin verran kiinan kielen kielioppia. Kohteena adverbit, joita on aivan liikaa. Opiskelun jälkeen päätän pelata Candy Crushia, (jota oon muuten pelannut viime aikoina vähän liikaakin, mutta minkäs teet) jonka jälkeen taitaakin olla lounaan vuoro. Mun host-perheessä syödään ihan äärimmäisen aikaisin lounasta, noin klo 11-12 ja useimmiten lähempänä tota yhtätoista. Tänään lounaalta löytyy riisin lisukkeeksi ankkaa, joitakin kasviksia, keittoa ja ihan mun lempparina, vähän mausteista tofukastiketta. Kasvispäivä! Jes!
     Lounaan jälkeen en tee mitään hyödyllistä, päätän viettää aikaani kattelemalla Youtube-videoita. Noin reilu tunnin jälkeen vaihdan kirjan lukemiseen, jota harrastan aina pitkin päivää pienissä osissa. Menossa on kirja numero 3, David Ebershoffin ”Tanskalainen tyttö”. Pikkuhiljaa lukemisen lomassa alan suunnitella juoksemaan lähtemistä, mutta Nanjingin ilma on hieman eri mieltä; alkaa kuulua pienenmuotoista jyrinää, sitten näkyy salamoita ja kirsikkana kakun päällä lopulta taivas repeää kahtia ja alkaa satamaan. Odottelen  siinä aikani josko sade helpottaisi ja niin se helpottaakin. On aika lähteä juoksemaan.
     Päivän juoksuympäristönä toimii Xuanwu Lake, jonne menen bussilla. Tavoitteena on tehdä pitkä juoksulenkki, eikä musta tunnu sille, että huvittaisi juosta semmoiset 13km mäkiä vuoristossa. Selviydyn järvelle, ja muutaman kilometrin jälkeen totean, että tänään on hyvä päivä juosta. Kun 98 minuutin jälkeen pysähdyn, takana on noin 20 kilometriä. Fiilis on hyvä, pientä lihasväsymystä ja toteamus, että mun paidasta on ehkä 3 prosenttia kuivana. Tosin täytyy ottaa huomioon, että täällä on niin kuumankostea, että mulla on hiki vaikka oisin paikallani ja alasti. Anyway, ostan automaatista vesipullon, tyhjennän sen, ja totean, että se oli aivan liian pieni pullo. Kävelen ulos puistosta, ja ostan toisen vesipullon. Tän jälkeen palaan bussilla takaisin kotiin, tyhjennän kolmannen juomapullon ja menen kylmään suihkuun.
    Sitten onkin päivällisen aika. Kello on noin 19, ja ruokana on sama setti kuin lounaalla. Se tofukastike olikin niin hyvää, että syön sitä mielelläni uudestaan. Päivällisen jälkeen mun produktiivinen linja jatkuu, ja opiskelen vielä tunnin kiinaa. Sen jälkeen päätän lukea ”Tanskalaisen tytön” loppuun, kun siitä on enää about 100 sivua jäljellä. Ihan hyvä kirja se oli, erittäin puhutteleva ja ajatuksia herättävä. Mutta pakko myöntää, että itse asiassa tykkäsin tän kirjan pohjalta tehdystä elokuvasta enemmän.
     Ja nyt kello onkin jo niin paljon, että host-perhe menee nukkumaan. Mulle nukkumaan meneminen noin 21:15 tuntuu liian aikaiselta, joten päätän selailla puhelinta ja tehdä kaikkea muuta yhtä hyödytöntä ja turhaa. Uuden kirjan aloittaminen ei vielä houkuta, joten päädyn myös kirjoittamaan vähäsen. Vielä ennen nukkumaanmenoa juttelen toisen Beijingissä olevan vaihtarin kanssa. Kello 00:07 sammutan valon ja alan nukkumaan. Takana on melko rento, mutta mukava päivä.

Pääosin viimeisen viikon aikana mun päivät on ollut melko paljon tuon kaltaisia, välillä joillain pienillä lisämausteilla. Mutta täytyy sanoa, että nyt kun ei ole kuntosalia käytössä, niin mun juoksumäärä viikkoa kohti on lisääntynyt ihan huimasti. Esimerkiks tän viikon aikana oon juossut yhteensä varmaan 50 km, mikä on mulle semi paljon.
     Oonhan mä kuitenkin tehnyt jotain muutakin. Vaikkapa keskiviikkoaamuna kiskoin itteni ylös sängystä 3:52, ja menin katsomaan auringonnousua vuorille. Mukana oli host-serkku, joka päätti takastullessa laskea ne portaat, ja osottautui, että niitä oli lähemmäs 600. Eli ihan hyvä aamutreeni. Mutta auringonnousu oli kaunis. Oli rentouttavaa katsoa sieltä vuorilta, kuinka päivä alkaa pikku hiljaa kirkastua ja kaupunki heräämään eloon.

     Ja torstaina explorasin vähön kaupunkia yhden toisen vaihtarin kanssa. Enimmäkseen me kyllä syötiin. Kokeiltiin enemmän ja vähemmän paikallisia herkkuja, kuten tuulihattutyyppistä leivonnaista, valkosipulipatonkia, pienia kakkusia ja myös kiinalaista pizzaa. Se ei muistuttanut paljoakaan pizzaa, eikä maistunut mitenkään kovin erikoiselta. Sen sijaan sen jälkeen testissä ollut sitruunatee oli oikein herkkua. Kiina on kyllä teenjuonnin luvattu maa ja täältä  saa ihan kaikenmaailman teelaatuja ja tyyppejä. Mun lemppareita on ne, jotka ei muistuta mitenkään teetä muulta kuin nimeltään.

     Tänään kävin muuten hankkimassa itelleni kirjastokortin, mikä ei ollutkaan ihan niin halpaa puuhaa. Jos haluaa lainata muitakin kuin kiinankielisiä kirjoja, piti maksaa noin 50€ pantti. Saan sen kuulemma takaisin sitten kun palautan mun kortin vuoden lopussa, mutta oli se mun mielestä aika hintava pantti. Saisin samaan hintaan ostettua omaksi varmaan 8-12 kirjaa Kiinan hinnoilla.
    Ja nyt voisin taas listata pari tekemääni havaintoa. Ensinnäkin, on selkeästi olemassa tuhat eri tapaa sanoa Mette. Suosituimpia ääntämistapoja on ”Mithe”, ”Methi”, ”Miti”, ”Mithi” ja ”Metti”. Mun host-veli taas ääntää sen aina ”Mait”. Ja by the way, kaikki kutsuu mun host-veljeä sekä sen etu- että sukunimellä. Tiesin, ettö Kiinassa melkein kaikkia puhutellaan sillä tavalla, mutta se, että myös perheenjäsenet käyttää koko nimeä tuntui aluksi vähän hassulta. Mutta mä oon rebel ja kutsun sitä pelkästään sen etunimellä, koska se on helmpompi ääntää. Se sanoi, että se on okei. Ja toisena havaintona, Pipsa possu on selkeesti juttu täällä päin. Ekan kerran huomasin sen silloin puolitoista viikkoa sitten puhelinkaupassa, jossa näytettiin Pipsa possua. Nyt oon huomannut, että joillakin on Pipsa possu-paitoja, toisilla maskotteja, ja tänään kun käytiin siellä kirjastossa, niin siellä oli kauppa, jossa myytiin muun muassa Pipsa possuja ja hänen perheenjäseniään pehmoleluina.  Mikäs siinä; Go Pipsa Possu!
    Mutta ylihuomenna eli maanantaina tää laiskottelu tulee päätökseensä ja koulu alkaa. Huomenna on rekisteröintipäivä, enkä suoraan sanottuna tiedä, mitä se pitää sisällään. Tiedän vaan, että mun pitää mennä kouluun  erittäin asiallisesti pukeutuneena kaikenmaailman papereiden kera. Oon kuitenkin innoissani koulun alusta ja peukut pystyyn, että koulun alku on musta loistojuttu vielä viikonkin päästä!

(Ps. Kun kirjotin tota otsikkoa, painoin eka j-kirjainta kun se on k-kirjaimen vieressä näppäimistössä. Oli vähällä, ettei tän postauksen otsikoks tullu "Joulua kohti";D)