Seittemän kuukautta ja kaheksan päivää

Näin on melkeenpä kaks viikkoa vierähtäny siitä kun viimeeks kirjotin tänne. Ja mitäs täs on ehtinyt tapahtua? Ei mitään suuria ihmeellisyyksiä. Koulun bca- puolella oli yks lounastauko jotkut suuret "sotke opettajat partavaahtoon"-bileet. Ei sitten niin mitään hajua miks. Sit nää kaks amerikkalaista jäbää ehti pyörähtää meiän koulussa, mutta heitä ei pahemmin päivien aikana näkynyt, missä lienevitkään. Tänä viikonloppuna he taitaa jo lentää takas Amerikkaan. Ranskiksetkin lähtee takasin Ranskaan tänä iltana. Sinänsä hassua; ei tunnu siltä, että he olis ollut täällä jo kokonaisen kuukauden, mut samalla tuntuu siltä, että he on olleet täällä jo tooosi kauan. Talvilomast kun tuntuu olevan jo pieni ikuisuus, ja ranskikset tuli heti sen jälkeen meitä viihdyttämään. Ja on heidän kanssa ollut ihan mukavaa, ainakin elämää ja sotkua on riittänyt. Mut ei meillä tylsää tuu; ens perjantaina saapuu yheksän vaihtaria Saksasta semmoiseks viikoks kolmen opettajan kera. Toivottavasti ei tuu uusintaa Aliisa Ihmemaassa-skenaariosta. Ja pian näitten saksalaisten jälkeen on kuulemma tulossa k-o-l-m-e-k-y-m-m-e-n-t-ä ranskista. Ei kommenttia, paras niin. 

Ja koska en tunnu ikinä väsymään puhumaan Nanjingin ihmeellisestä ilmastosta, niin heitetäänpä tähän perään vielä Meten Nanjing säätiedotus viimisiltä viikoilta, shall we?;) Elikkäs viime viikolla oli ihan mun unelma sää, oikeasti aika keväinen sää. Päivälämpötila oli siinä 17-23°c tienoilla, aurinko paisto oikeastaan joka päivä ja elämä oli kivaa. Eka kokonainen viikko ilman sadetta sitten tammikuun. Ai että mä nautin; istuttiin joka päivä koulussa ulkosalla tekemässä läksyjä ja pelaamas korttia. Mutta tällä viikolla lämpötila droppasi takasin enemmänki sinne 10-15°c tienoille, mikä ei sen hullumpi sekään, mut sen verran viileempi, et kuumavesipullo pääs takasin käyttöön lyhyeltä lomaltaan. Keskiviikkoaamuna ekaa kertaa tän vaihtovuoden aikana aamulla ukkosti, salamoi ja satoi. Puoliltapäivin kummiskin oli enää pilvistä ja lämpötila oli semmosen 27°c. Jep, tätä mä tarkotan, kun sanon, et Nanjingin sää vaihtelee enemmän kuin mun mielialat. 

Mutta ehkä sitä faktaa etten oo kirjottanut tänne pariin viikkoon huomattavampi fakta on se, että en oo kävellyt Suomen maaperällä sitten elokuun 14. päivän jälkeen, joka oli tarkalleen ottaen seittemän kuukautta ja yhdeksän päivää sitten. Paluuseenkaan ei oo enää kuin kolme kuukautta ja yks päivä (mikäli Lillyn laskuriin on luottaminen). Joten kai sitä voisi heittäytyä vähän nostalgisesti ja luetella seittemän random faktaa näitten seittemän kuukauden ajalta: 

FAKTA NUMERO 1: Iskä, elämä ois melkoisen kovaa sulle täällä, koska kiinalaiset syö ihan älyttömästi valkosipulia. Valkosipulia löytyy ihan kaikkialta; on enemmänkin sääntö kuin poikkeus laittaa sitä ruokaan silleen mukavan reilulla kädellä. Ja jiaozi-dumplingien kanssa mun host perhe syö aina ihan kokonaisia raakoja valkosipulin kynsiä etikka(?)liemessä. 

FAKTA NUMERO 2: Mikään ei tunnu olevan liian omituista. Kävelin tossa viime perjantaina kaupassa semmoisen muovista kokismukia muistuttavan teemukin kanssa, ja sen mukin ”muovikansi” oli aika samanlainen kuin vaikka hesen mukien kannet (niissä on keskellä semmoinen reikä, josta voi laittaa pillin läpi). Mä sitten käppäilin tän pillin kera oleva teemuki toises kädes ja pieni muovipussi street foodilla täytettynä toises kädes, samalla yrittäen korjata tota muovipussin asentoa mun kädessä, kun se ei ollut kovin hyvin. Siinä sitä muovipussia korjaillessa olin tarpeeks fiksu vahingossa kääntämään mun teemukin täydet 180 astetta alaspäin niin, että yhtäkkiä se pillillinen puoli osotti maata kohden. No, painovoiman laki tuntuu pätevän yhä, ja niin alkoi mun teet valua pillin läpi iloisesti maata kohden ja jatkoi valumista, kunnes huomasin tän kivan tee-se-itse-minivesiputouksen ja käänsin mukin takas oikeinpäin. Ekana toki suomalaisena aattelin et ei kai kukaan nähnyt, kun siinä lähistöllä oli kummiskin porukkaa. Jälkeen päin täytyy sanoa, että en tiiä, jos joku näki, mutta kukaan ei sanonut mitään tai tuijottanut kun katoin ympärille. On siis ilmeisesti ihan normaalia kääntää mukinsa ympäri ja valuttaa sisältö keskelle kaupan lattiaa. Sidenote: Poistuin paikalta melkoisen vähin äänin. 

FAKTA NUMERO 3: Useimmat ei ymmärrä sarkasmia. Parempi kun jättää sarkastiset vitsit kiinalaisten kanssa käytyjen keskustelujen ulkopuolelle; kaikki säästyy pahalta mieleltä ja aivosolujen tuhoutumiselta. Sidenote: pätee myös toisinaan ranskalaisiin. FAKTA NUMERO 4: Älä odota iloista taikka mukavaa asiakaspalvelua; melkeinpä satavarma pettymystakuu. Tästä oon ehkä maininnut aikasemminkin, mut ainakin 80% kerroista kun oon mennyt ostamaan jotain, porukka ihan oikeesti on näyttänyt siltä kuin oisin syyllistynyt niitten esi-isien murhaan. Joten jos suomalainen asiakaspalvelu ikinä tuntuu epämiellyttävältä, kokeileppa kiinalaista. 

FAKTA NUMERO 5: Melkeinpä kaikki haluu laihduttaa, varsinkin tytöt/naiset. Sitten on kummiskin eri asia, kuinka moni tekee yhtikäs mitään tän hienon aatteen eteen. FAKTA NUMERO 6: Kiina on melkoinen pannukakkupeppujen luvattu maa. Muistan, kun ysiluokalla kävin melkoisen säännöllisesti salilla, niin toisinaan sinne tuli samanikäisiä tyttöjä treenaamaan. Joitakin näkyi vähän useammin, toisia ehkä kerran kolmessa kuukaudessa. Ja ne joita näkyi suunilleen joka toisen uuden kuun aikaan, treenasi oikeastaan aina poikkeuksetta peppua ja vatsalihaksia. Noitten lihasryhmien treenaaminen tuntui ja tuntuu olevan aikamoinen trendi munikäisten keskuudessa. Sanoisin, että mun mielestä ihan luonnostaankin Suomessa monilla niin mun ikäsiltä kuin vanhemmiltakin tuppaa löytymään vähän muotoja. Siitä johtuen ilman sen kummempaa asian investointia pystyy huomaamaan, että täälläpäin ei ihan niin paljon muotoja näy. Ja en mitenkään tuomitse, mut on se mun mielestä vähän huvittavaa (kun suomalaiseen kulttuuriin vertaa), kuinka toisinaan ainoot, joilla on muotoja, on kauppojen mallinuket (toisinaan ei nekään). Mut vielä selvennyksen selvennykseks, kaikki saa näyttää just siltä miltä ite haluaa ja miten ite tuntee olonsa mukavimmaks; en henkilökohtasesti usko pyöreän takaliston olevan tie onneen. 

FAKTA NUMERO 7: Kiinalaisten vastaus melkeinpä kaikkiin pienempiin (tai toisinaan vähän isompiikin) vaivoihin ja sairauksiin on kuuman veden juominen. Terveenä kuuman veden juominen pitää terveenä ja kipeenä kuuman veden juominen auttaa vaivaan kuin vaivaan. Ja täytyy sanoa, että vaikka en nyt tiiä, kuinka moniin vaivoihin kuuman veden juominen oikeesti tehoaa, niin ihan niin kuin oon jo aikasemmin sanonut, mäkin juon nykyään ihan päivittäin kuumaa vettä. Niin, nykyäänhän mä jopa nukun kuuma(n)vesipullon kaa;).

BONUSFAKTA: Nanjingin väkiluku on tuntunut maagisesti kaksinkertaistuvan viimisimpien viikkojen aikan. Porukkaa tunkee sisään ihan joka ikkunasta ja varsinkin metrot on täydempiä kuin koskaan. Mun onneks en kärsi klaustrofobiasta.

     Lopuks voisin viel kertoo vähän tästä päivästä. Kävin nimittäin tänään yhen mun luokkakaverin kanssa Nanjingin eläintarhassa ja siihen perään vielä lounaalla. En ees muista, milloin oon viimeeks ollut eläintarhassa, kun en tätä nykyään ihan hirveesti kannata tota eläintarha-bisnestä. Oli se kummiskin ihan kiva käydä pyörähtämässä ja näin pari pandaakin. Luulin jo, et en ehtis nähdä yhtäkään pandaa näitten kymmenen kuukauden aikana😁. Mut täytyy sanoa, et ainakin leijonat ja tiikerit oli ihan älyttömän pienissä ja karuissa häkeissä, niin myös matelijat. Niissä häkeissä/terraarioissa ei pahemmin ollut ainakaan huvitilaa ja niist puuttu melkeenpä kaikki näitten eläinten luonnolliseen elinympäristöön kuuluvat elementit. Sitä osasin vähän odottaakin, mutta oli se vähän surullista nähdä käytännössä. Kuitenkin ainakin pystyin jutella mun luokkakaverille mukavasti siinä samalla, kun kierreltiin ympäriinsä, ja tän eläintarhareissun jälkeen mentiin vielä syömään ihan kunnon salaatit (joita ei pahemmin Kiinassa näy) lounaaks😋. Kävin myös ostamassa huikeet 3 kg:n käsipainot, koska en pistäis pahitteeks, vaikka saisin 2% mun yläkropan lihasmassasta takasin;D.

P.S. otsikko laskettu sen mukaan, kuinka kauan oon ollut täällä, eikä sen mukaan, milloin lähin Suomesta:))

Kevättä ilmassa?

Se on vähän ironista, kuinka vielä kuukausi sitten en oottanut yhtään niin sanotun kevään saapumista, koska paikallisten mukaan Nanjingissa ei ole moista asiaa kuin kevät. On vaan sulatusuunikuumutta, tai sitte pistävää kylmyyttä, molemmat höystettynä sateella. Ja kun oon elänyt oikeestaan koko elämäni Suomessa, mun toleranssi pistävää kylmyyttä kohtaan on selkeesti suurempi kuin kuumutta vastaan. Mutta Suomesssa silloin kun on kylmä ulkona, avaintekijä on se, että sisällä on sitten mukavan lämmin. Ja eipä muuten oo niin täällä päin. Nyt on nimittäin takana aika lailla kaks viikkoa ilman lattialämmitystä ja niin on myös takana aika lailla kaks viikkoa flunssassa. Ostin reilu viikko sitten kuumavesipullon, kun olin heränny viis yötä putkeen siihen, että nukkumisolosuhteet oli melko raikkaat. Viime aikoina melkeinpä ainoot hetket, jolloin on ollut lämmin, on ollut juostessa (joka kevyessä flunssassa ei ollut se paras mahollinen idea) ja silloin, kun kiinan kielen ääntäminen menee niin pelloille, että selkää pitkin valuu kuuma hiki miettiessä, tuliko just loukattua vastapuolen esi-isiä vai sanottua, että ei tartte pussia omenoille. Joten nyt kun ei oo enää sitä mahdollisuutta, että sisätiloissa ois lämmin, niin nauttisin erittäin kovasti siitä, että sitten ulkona olis lämmin. Ja näyttää siltä, että ehkä mä oon sittenkin tehnyt edes jotain oikein mun tänastisen elämän aikana, koska mun toive on kuultu, säät näyttää lämpenevän.
     Kun kävin tänään iltapäivällä mukavalla sunnuntaikävelyllä, ennen lähtöä vähensin yhen paitakerroksen ja otin villasukat pois jaloista. Sitten kun palasin, laitoin molemmat takasin päälle. Näyttää ihan lupaavalta. Mutta pitää ottaa huomioon semmoinen fakta, että Nanjingissa voi ihan hyvin olla nätti +15°c sää yhtenä päivänä ja seuraavana nollan tienoilla ja sadetta. Eli ei saa alkaa liian toivekkaaksi, tippuu vaan korkeemmalta. Mutta voiko joku pliis selittää, kenen idea oli se, että ulkona 16-17°c on melkeinpä t-paitakeli, mutta sisätiloissa kyseinen lämpötila meinaa HBO Nordicin kattomista takki päällä, lapaset kädessä ja villasukat jalassa? Mun host isä muuten sanoi mulle eilen, että se uskoo mun olevan kipeenä sen takia, etten syö lihaa (plot twist: hengissäpysymisen kannalta syön aina silloin tällöin, en vaan host perheen seurassa kun meillä on diili et mun ei tartte), eikä ilmeisesti suinkaan sen faktan takia, että täällä kämpässä on yhtä lämmin kuin jääkaapissa. Okei, mä myönnän, ehkä sentään vähän lämpimämpi, onneks.

Viimiset puoltoista viikkoa koulun puolella on ollut melko peruskauraa, mutta muutamia kulttuurisia havaintoja on taas tullut löydettyä. Nimittäin yhdellä liikkatunnilla taisin vähän ruhjoa yhden poikaparan yksinkertaisesti seisomalla paikallani. Hän pelin merkeissä vahingossa juoksi mua päin, ja koki ilmeisesti yllätyksen, kun muhun törmääminen ei ollutkaan kuin vaahtokarkkeihin uppoutumista. Tarinan mukaan monet kiinalaiset munikäiset tytöt on kuulemma melko pehmeitä, ja se poika oli varmaan tottunut semmoiseen. Ja Lillyltä kysyttiin ranskisten ja muutamien paikallisten kanssa jutellessa, mitä stereotypioita hän tietää. No, Lillylle ei sitten tullut mieleen sanoa mitään muuta kuin se, että hän on kuullu kiinalaisilla pojilla olevan pienet pallit. Siihen perään Lilly tosin sanoi sen olevan vaan stereotypia, eikä hänellä itellään ole moisia luuloja/olettamuksia/ajatuksia (okei tää kuulostaa vähän väärältä, sori Lilly). Yks paikallisista pojista otti kuitenkin ton stereotypian vähän liian henkilökohtaisesti ja sanoi Lillylle, että hänen pitäisi tarkistaa asia itse, ennen kuin menee sanomaan moisia.               Anyway, jotkut ranskalaisiin liittyvät stereotypiat näyttää kuitenkin olevan ihan suht paikkansa pitäviä. Mitä nyt oon oleskellut samoissa tiloissa noitten kaheksan meidän koulussa olevan vaihtariranskiksen kaa, ne on melkoisen äänekkäitä ja paikoin pitää itseään ehkä vähäsen muita parempina. Ne myös syö ja sotkee ihan kunnioitettavasti, ja oon nyt vihdoin luovuttanut meiän luokkahuoneen siivoomisen kanssa. Game over. Ai niin, muistan myös, kuinka vitosluokkalaisena tein esitelmän riemukaaresta ja jostain syystä siinä esitelmässä mainitsin, että ranskalaiset syö aina tuoretta leipää ja ostaa leipänsä samana päivänä kuin se syödään. No, nää ranskikset on ostanut ainakin viis kertaa patongin kouluun. Mut ei siinä mitään, mäkin oon saanu niistä pari palasta😋.
     Onnistuin muuten mun omaks epäonneks tällä viikolla hukkaamaan mun lounaskortin, jossa oli semmoiset 250 yuania jäljellä. Se on ehkä noin 30 euroa, mikä ei kuulosta niin paljolta, mutta saan kuukauden lounaat helposti alle 200 yuanilla, joten kyllä se vähän kirpaisi. Ehdin kummiskin jo hankkia uuden lounaskortin, joten ei mun sentään tartte paastota loppuja kolmea puolta kuukautta. Ja rehellisesti sanottuna oon oikeestaan aika yllättynyt, että onnistuin pitämään sen muoviläpyskän tallessa näinkin pitkään. Voi niitä aikoja, kun pikku-Mette onnistui hukkaamaan kaks huonekorttia viiden päivän leirikoulun aikana.
     Viime perjantaina olikin sitten melkoisen pitkästä aikaa YFU Open Day, jossa me Jiangsu provissin viis yfu vaihtaria juteltiin tän provinssin yfu koordinaattorin kanssa siitä, miten meillä menee. Ja nyt kun miettii, se on melko käsittämätöntä, kuinka erilaiset meidän kaikkien vaihtovuodet on ollut esim. host perheiden kohalta. Yhdellä meistä on menossa viides host perhe, yks meistä vaihtoi kiiltokuvamaisesta yläluokka host perheestä ”keskitasoa” alempaan, mutta lämminhenkiseen host perheeseen, pari meistä ei pahemmin juttele hostiensa kanssa (mutta on asian kanssa melkoisen okei), ja yks meistä elää kolmikerroksisessa talossa, jossa on hissi yksityiskäytössä ja 4-vuotias poika omistaa burberryn takkeja.

Mutta nyt alkaa olla aika pistää pakettiin tää viikko, jota on jäljellä huikeat kolmisen tuntia. Ens viikolla meiän kouluun tulee pari amerikkalaista vaihtaria pariks viikoks, joten ei pitäis tulla ainakaan tylsää. Varsinkin kun on jo kaheksan ranskista pitämässä elämässä värejä (tai ääntä). Voi hyvä tavaton, tulee muuten olemaan ahdasta. Mut niiden amerikkalaisten sentään luulis puhuvan ihan ”kohtuullista” englantia;).