Päivät ne vaan vähenee mut sitäki nopeempaa vähenee mun opiskelumotivaatio. HSK-testi on onneks jo kaukana takana päi et siit ei tartte enää stressata, mut vielä olis tosin semmosia hauskuuksia kun hissan esitelmät ja ISH1500 sanan essee to do-listalla. Ja sit toki pakkauskriisi tulee koko aja lähemmäs ja kriisi saada aika riittämään kaikkeen mitä haluis vielä tehdä.
Viime sunnuntaina menin mun luokkakaverin kanssa patikoimaan täällä Nanjingissa olevalle purppuravuorelle. Sinnekin menosta oli ekan kerran puhetta puol vuotta sitten, mutta tulipahan nyt vihdoin käytyä sielläkin. Tosin on sit vähän kiistanalasta, että voiko tota ”vuorta” kutsuu ihan vuoreks, kun purppuravuoren korkeus ei oo kun vajaa 500 metriä. Kuitenkin ton 500 metrin korkeuteen oleva patikointireitti sisälsi ihan ruhtinaallisesti portaita; purppuravuoren patikointireitin porrasmäärän rinnal sen mun ekan host perheen asuinsijan lähistöllä olevan ”vuoren” patikointiporrasmäärä ei pääse edes mukaan vertailuihin. Sen reitin kapusin 10-15 minuutissa, mut mulla ja mun ihan hyvässä kunnossa olevalla luokkakaverilla meni tunti päästä purppuravuoren huipulle. Sieltä huipulta pystyi nähä Nanjingin ihan hyvin, tai ainakin selkeellä säällä olis pystynyt nähä oikein hyvin, mut viime sunnuntaina sattui olemaan vähän sumunen päivä, niin näkyvyys ei ollut niiiin loistava (toisin sanoen pysty erottamaan joitakin sumuvaippaan hautautuneita legopalikoita). Siel huipun lähistöllä oli muuten KFC, ja siel oli yllättävän paljon asiakkaita ajatellen sen KFC:n sijaintia. Ehk ajatus huipulla olevasta KFC:sta nostaa joidenki patikointimotivaatiota.
Jos asuisin yhtää lähempänä kuin 1,5 tunnin metromatkan päässä (sen tunnin patikoinnin juurelta huipulle lisäks) menisin ehottomasti kattomaan auringonnousua tonne vuorelle. Mut ajatellen et nyt kun on taas aika lailla kesä ja aurinko nousee viideltä ja metrolinjatkaan ei käynnisty kun vasta kuudelta, todennäkösyys tän auringonnousu-patikointiretken toteutumiselle on suunilleen yhtä suuri kuin se et herään huomenna 160cm pitkänä ja Nanjingin lämpötila ois laskenut takas 20 celciusasteeseen. Jep, molemmat näistä tapahtumista ois aivan mahtavia, mut äärimmäisen epätodennäkösiä.
Tein muuten erittäin pahan lämpötilan virhearvion laittamalla pitkät mustat housut tälle 25°c tehtävälle patikointiretkelle, mut yheksän kuukautta Nanjingissa on sen verran pitkä aika, et se saa sut uskomaan 25°c:n olevan sopiva lämpötila pitkille tummille housuille. Tällä viikolla oli useampaan kertaan yli 30°c ja osa (aika iso osa saanen sanoa) paikallista käytti ihan tosissaan takkeja tossa säässä. Kumminkin nyt vihdoin alkaa näkyä myös ihmisiä pukeutuneena shortseihin, t-paitoihin ja kesämekkoihin. Ehkä 39°c RealFeel sai edes osan porukasta vihdoin luopumaan pitkistä housuista ja päällystakeista. Ja toi +35°c sää tuntui suunnilleen samalta kuin jonkun liian lämmin henkäys liian lähellä toisen naamaa. Sitten vaan kuvittelet sen vaikutuksen naaman sijasta koko kropassa ja keston viiden sekunnin sijasta 15 tuntia.
Patikointiretken ja lounaan jälkeen loppusunnuntain käytin tsiigailemalla Fuzimiaota (eräs katurykelmä jonka varrella on pari temppeliä, paljon turistikrääsäkauppoja ja katuruokaa) ja muutama tuhat muutakin nanjingilaista oli löytänyt tiensä sinne. Sitten kun sain tarpeekseni Fuzimiaosta yhen päivän osalta, jatkoin yhteen melkeinpä toisella puolella Nanjingia olevaan kauppakeskukseen, ja jotenkin toiset muutama tuhatta nanjingilaista oli löytänyt tiensä sinnekin. Sanotaanko, et oon kiitollinen etten kärsi klaustrofobiasta. Tonne kauppakeskukseen mun seuraan liittyi Daria, ja käytiin yhessä pastadinnerillä (ei lainkaan hassumpi) ja sitten mentiin ostamaan mulle toinen matkalaukku. Ton matkalaukun ostaminen osottautu odotettua vaikeemmaks, kun valinnan varaa ei ollut ainakaan liikaa, samsonite-laukkujen hinta täällä on suunilleen 3-kertainen Suomen hintoihin verrattuna ja ei ne nyt kovinkaan halpoja oo ees Suomessa, ja aika meinas loppua kesken. Lopulta laukku kummiskin löytyi ihan hyvään hintaan, ja nyt ois enää edessä sen lähettäminen Suomeen.
Koulussa ei oo tällä viikolla perinteisesti tapahtunut sen kummempia. Oon tosin tainnut unohtaa mainita, että pari viikkoa sitten meiän vaihtarijoukkoon liittyi yks ranskalaistyttö, joka on täällä Nanjingissa heinäkuun loppuun asti, eli meitäkin pidempään. Hän on meistä vaihtareista nuorin, mutta oikein kiva tyttö ja ekstraplussana puhuu ihan kohtuu hyvää englantia, mikä tekee kommunikoinnista selkeesti miellyttävämpää:)).
Tän viikon lämpötilakriisi sai mut siirtämään juoksulenkit iltapäivästä iltaan, joten iltapäivällä jäi aikaa tehdä jotain muuta; esim. testata uudenlaista kahvia, nimeltään merisuolakahvia. Myydääks sitä Suomessa? Se oli meinaan tosi hyvää, vähemmän maitonen kuin latte, mut pehmeämmän makunen kuin pelkkä maitokahvi. Ja tää analyysi tulee siis henkilöltä, joka juo kahvia ehkä muutaman kerran kuussa; tääl vaihdossa oon juonut kahvia yhteensä vähemmän kuin viis kertaa.
Eilen tuli myös koettua dinneri pelkän katuruoan muodossa, kun Lillyllä oli päivän budjetti vähän tiukassa; aika lailla 2.45 euroa. Loppujen lopuks me molemmat syötiin päivällistä alle kaheksalla eurolla. Olis mennyt suunilleen viiteen euroon, mut mä ostin vielä semmosen vähän laadukkaamman patongin, joka oli vähän kalliimpi kuin normaali kiinalainen ”leipä”. Ja niin me sitten istuttiin Lillyn kanssa erään patsaan edustalla ja mä mutustin mun patonkia ja Lilly nautti maisemista ja uudesta ipad-pelistään. Tarjosin mun patonkia Lillylle, mut Lillyllä on nyt menossa semmoinen zen-lifestyle, että patonki oli kuulemma liian epäterveellinen. Jopa mun länsimaalanen patonki ilman mitään päällysteitä. Et lopulta mä ihan itsekseni söin koko patongin ilman mitään lisukkeita (ei edes margariinia) semmoisessa puolessa tunnissa. Ei itse asiassa sen hullumpaa. Mut sanotaanko, et en ois yheksän kuukautta sitten voinut kuvitella saavuttavani semmoisen vaiheen elämässäni, mis voisin tuhota kokonaisen patongin paljaalteen saman ruokailun aikana. Tässä sitä kummiskin ollaan, ja ajatellen, et en oo ees avannut jääkaapin ovea moneen kuukauteen, mun ruokavalio on tätä nykyään täynnä enemmän ja vähemmän semmoisia enemmän ja vähemmän kivoja yllätyksiä. Esimerkiks tänään söin aamupalaa puoli kympiltä, ja kymmentä yli kymmenen mulle tultiin kertomaan, et host siskon kokeen takia lounas syödään nytten. Tän aamupalalounaan jälkeen oli kummiskin hyvin aikaa tasotella; päivällinen olikin sitten kaheksan tunnin päästä. Et säännöllinen ruokarytmi ja silleen. Eilinen ilta päätty mukavasti metrokortin merkilliseen katoamiseen ja epäonnistuneeseen kenkien osto-yritykseen. Mun converseissa on siis tosiaan useampi reikä ja toisessa kengässä oikein mukavan kokonen reikä ihan sisäpohjasta ulkopohjaan asti. Se on mitä miellyttävin varsinkin sadesäillä, ja Nanjingissa tuppaa satamaan melkein joka viikko. Tänään satoi. Ja niin sataa myös huomenna. Lisäks mun wechat Pay päätti nähtävästi omatoimisesti irtisanoo sopimuksensa, ja osa mun teknisistä laitteista meinaa tehdä vähän samaa. Ehkä nää on Jumalten merkkejä siitä, et pikku hiljaa alkaa olla aika nostaa kytkintä tält maaperältä😂.
Viime sunnuntaina menin mun luokkakaverin kanssa patikoimaan täällä Nanjingissa olevalle purppuravuorelle. Sinnekin menosta oli ekan kerran puhetta puol vuotta sitten, mutta tulipahan nyt vihdoin käytyä sielläkin. Tosin on sit vähän kiistanalasta, että voiko tota ”vuorta” kutsuu ihan vuoreks, kun purppuravuoren korkeus ei oo kun vajaa 500 metriä. Kuitenkin ton 500 metrin korkeuteen oleva patikointireitti sisälsi ihan ruhtinaallisesti portaita; purppuravuoren patikointireitin porrasmäärän rinnal sen mun ekan host perheen asuinsijan lähistöllä olevan ”vuoren” patikointiporrasmäärä ei pääse edes mukaan vertailuihin. Sen reitin kapusin 10-15 minuutissa, mut mulla ja mun ihan hyvässä kunnossa olevalla luokkakaverilla meni tunti päästä purppuravuoren huipulle. Sieltä huipulta pystyi nähä Nanjingin ihan hyvin, tai ainakin selkeellä säällä olis pystynyt nähä oikein hyvin, mut viime sunnuntaina sattui olemaan vähän sumunen päivä, niin näkyvyys ei ollut niiiin loistava (toisin sanoen pysty erottamaan joitakin sumuvaippaan hautautuneita legopalikoita). Siel huipun lähistöllä oli muuten KFC, ja siel oli yllättävän paljon asiakkaita ajatellen sen KFC:n sijaintia. Ehk ajatus huipulla olevasta KFC:sta nostaa joidenki patikointimotivaatiota.
Tein muuten erittäin pahan lämpötilan virhearvion laittamalla pitkät mustat housut tälle 25°c tehtävälle patikointiretkelle, mut yheksän kuukautta Nanjingissa on sen verran pitkä aika, et se saa sut uskomaan 25°c:n olevan sopiva lämpötila pitkille tummille housuille. Tällä viikolla oli useampaan kertaan yli 30°c ja osa (aika iso osa saanen sanoa) paikallista käytti ihan tosissaan takkeja tossa säässä. Kumminkin nyt vihdoin alkaa näkyä myös ihmisiä pukeutuneena shortseihin, t-paitoihin ja kesämekkoihin. Ehkä 39°c RealFeel sai edes osan porukasta vihdoin luopumaan pitkistä housuista ja päällystakeista. Ja toi +35°c sää tuntui suunnilleen samalta kuin jonkun liian lämmin henkäys liian lähellä toisen naamaa. Sitten vaan kuvittelet sen vaikutuksen naaman sijasta koko kropassa ja keston viiden sekunnin sijasta 15 tuntia.
Tän viikon lämpötilakriisi sai mut siirtämään juoksulenkit iltapäivästä iltaan, joten iltapäivällä jäi aikaa tehdä jotain muuta; esim. testata uudenlaista kahvia, nimeltään merisuolakahvia. Myydääks sitä Suomessa? Se oli meinaan tosi hyvää, vähemmän maitonen kuin latte, mut pehmeämmän makunen kuin pelkkä maitokahvi. Ja tää analyysi tulee siis henkilöltä, joka juo kahvia ehkä muutaman kerran kuussa; tääl vaihdossa oon juonut kahvia yhteensä vähemmän kuin viis kertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti