DIY kesälomaviikonloppu

Päivät alkaa tosiaan vähetä. Oikeastaan vois sanoa, et helmikuusta lähtien (kun kuus kuukautta oli jo takana) aika on mennyt ihan äärettömän nopeesti. Ei sitä oo kummiskaan niin paljoa aatellut, että tää vaihtovuosi tosiaan lähenee loppuaan, ja koht on jo kotiinlähdön aika. Ja niin vähän kuin aikaa onkin enää jäljel, silti tuntuu yhä tosi absurdilta ajatella, että pian tää vuosi loppuu. Vaikka oon jo ehtinyt kriiseillä tuliaisista ja ihan ostaakin niitä, palauttaa kirjastokortin, lähettää yhen matkalaukun tulemaan Suomeen etukäteen, karsii vaatteita ja hankkiutuu eroon vähemmän tarpeellisista kamppeist, ja miettii miten pakata takas päin, ei sitä oo sinänsä sisäistänyt, mitä varten oon sen kaiken tehnyt. Niin monta kertaa kuin oonkin miettinyt paluuta ja ihan kaikkee siihen liittyvää tän vuoden aikana, ja vaikka nyt tosiaan on jo kaikennäköset paluujärjestelyt käynnissä, ei sitä paluuta vaan oikein tiedosta. Varmaan vähän samalla tavalla kuin jos suunnittelis omia häitä. Vaikka käyttäis kuinka monta kuukautta hääjärjestelyihin ja niistä stressaamiseen, ajatus siit et ”x on se päivä kun mä meen naimisiin”, on varmaan silti aika kaukasenolonen, kunnes vihdoin on se päivä x.
     Pari päivää sitten perjantaina oli viiminen yfu-valmennus, nimittäin pro (post return orientation) ja silloin me Jiangsussa olevat yfu-vaihtarit nähtiin viimestä kertaa porukalla. Ite valmennus ei kestänyt parii tuntia kauempaa ja se olin melkosen yhtä tyhjän kanssa jos nyt rehellisiä ollaan. Ihan ne sen valmennuksen yfu-volunteeritkin sanoi et niillä ei oo mitään hajua, miten niiden siinä valmennuksessa olevien harjotusten on tarkotus valmistaa meitä paluuseen. Ei ne varmaan kauheesti valmistanutkaan, mut oli silti kiva nähä viimestä kertaa tolla yfu-porukalla. Ton valmennuksen loppupuolella meistä kaikista vaihtareista kuvattiin yksitellen viel pieni video meidän host perheille, joissa me kiitettiin heitä siitä, et he toimi meidän hosteina ja kaikkee muuta mukavaa. Melko huvittavaa on se, et vaikka me kaikki vaihtarit ollaan vietetty viimiset yli yheksän kuukautta tääl Nanjingissa, silti kaikki meistä puhui sen about 30 sekunnin videon aikana 90% ajasta englantia. Mut sen verran armoa, et meil oli vaan 20 minuuttia aikaa saada ne kaikki videot pakettiin ja puolet ajasta meni epäonnistuneisiin yrityksiin pitää naama peruslukemilla.
     PRO:n jälkeen me kaikki mentiin vielä kattomaan semmosta kiinalaista varjokäsinukkeshowta, mikä oli ihan kiva, jos ei huomioida sitä pientä miinuspuolta et se oli kokonaan kiinaks ja ite esityksen aikana kellään meist vaihtareista ei ollut hölkäsen pöläystä tietoo siitä, mikä on jutun juoni. Onneks jälkeenpäin oleva selitys englanniks autto asiaa. Ja sitten kun koko show oli ohi, päästiin ite kokeilemaan sermin taakke, miten semmoista varjokäsinukkeshowta pyöritetään. Yksinkertaistetusti niitten ”käsinukkejen” vartaloissa on siis lankoja, jotka on pienten puupätkien päissä kiinni, ja käsillä liikutellaan niitä puupätkiä ja sit niitten nukkejen ruumiinosat liikkuu. Meidän tehtävä oli liikutella niitten nukkejen vartaloita niistä puupätkistä ohjeiden mukaan, esim. yrittää demosnstroida uintia niillä nukeilla. Valitettavasti yks niistä nukeista sai vähän turpaan kun tehtävänantona oli demostroida back flippiä. Mä en tosin ollut se, joka invalidisoi ton nuken.

Sitten kun nukkeshow oli ohi, edessä oli viel ns. todistusten jako, jossa me kaikki vaihtarit saatiin laminaattitodistus siitä, että ollaan suoritettu Yfun vaihto-ohjelma Kiinassa. Se oli äärimmäinen yksinkertanen tilaisuus, jossa me kirjaimellisesti vaan saatiin läpyskät käteen, otettiin ryhmäkuva, ja se oli sitten siinä. Eli käytännössä me kaikki ollaan nyt suoriuduttu vaihtariohjelman läpi, vaikka aikaa on viel jäljellä kolmisen viikkoa. Valitettavasti säännöt kuitenkin kuulemma pätee yhä.

Kun koko yfusetti oli taputeltu, mentiin Lillyn kanssa vielä dinnerille xinjiekouhun, jossa mä suostuttelin Lillyn ottamaan illalliseks lohikäärmehedelmämehulla pinkiks värjätyn burgerin. Loppujen lopuks se ei kummiskaan näyttänyt laisinkaan niin eeppiseltä kuin kuvassa, mut se maistui silti hyvältä. Dinnerimaisematkaan ei ollut sen hullummat, kun se ravintola sijaitsi semmoisella kivalla miniaukiolla melkeen vastapäätä Xinjiekoun kalleinta kauppakeskusta. Sillä aukiolla oli jo silloin kun me mentiin sinne ravintolaan istumassa yksi vanhempi mies piirtämässä muotokuvaa liiduilla katukiveykseen, ja siihen mennessä kun tultiin ulos ravintolasta, hän oli jo aika lailla viimeistelyvaiheessa. Ja tää muotokuva jota hän piirsi oli Mona Lisasta. Ja se oli ihan öörettömän upea. Respektit tälle mielettömän piirtotaidon omistavalle yksjalkaselle miehelle, joka vietti useemman tunnin istumassa kartonginpalalla piirtämässä tätä muotokuvaa katukiveykseen.

Tän viikonlopun kantavana trendinä onkin sitten ollut ”uni on heikoille” asenne; eilen oli vuorossa kolmoskierros Shanghaihin ja herätyskello soi jälleen 5:30. Georgia tosin tais silti saada ihan kivan pituset yöunet; hän sattu nukkumaan taas kerran pommiin. Ehittiin me kumminkin lopulta semi hyvin meiän junaan. Ekana asiana Shanghaissa hain vihdoin mun mekon ompelijalta ja ai että kun tää mekko on tähän mennessä tuottanut melkeinpä enemmän päänvaivaa kuin ne 400€ Suomesta ostetusta mekosta ois tuottanut. Eilenkään ei mennyt ihan yksinkertasimman kaavan kautta tää mekon haku, mutta ainakin se mekko on nyt vihdoin mulla😄.

Päädyttiin eilen menemään lounaalle siihen samaan ravintolaan, jossa silloin viime kerralla syötiin meiän elämien yks stressaavimmista päivällisistä, mut täl kertaa olikin mukavasti aikaa. Ja Georgia tilatessa toisti ainakin kolme kertaa, et halutaan KAKS salaattia, ettei käynyt viime kertaset. (Sidenote: toivoisin et mul ois ton lounaan bataattiranskikset tääl mun seurana nytten. Valitettavasti on vaan vesimelonimehu.) Lounasta lukuunottamatta eilinen meni vähän semmoisella säätöteemalla, kun Georgian kaa melkeinpä vuorotellen tulkittiin karttaa ja paikan nimiä enemmän ja vähemmän omilla tyyleillä. Ei se kummiskaan menoa haitannut ja löydettiin me säätämisestä huolimatta kaikkialle mihin haluttiin, se vain vei vähän
kauemmin aikaa.

Ja viime kerrasta fiksumpina meil oli junaliput myöhäsempään junaan ja eipä muuten tullut kiire. Tosin siinä kävi sitten niin, että kun saavuttiin eilen illalla takas Nanjingiin siin yhentoista aikaan, Georgian metrolinja oli jo mennyt yöunille, ja Georgian piti löytää reitti B päästä takas himaan. Loppujen lopuks reitti B:n löytäminen kummiskin osottautu ajateltua helpommaks, ja päästiin molemmat takas host perheiden koteihin reilusti ennen puolta yötä. Ja näin päätty jälleen yks onnistunut päivä Shanghaissa; tällä kertaa Georgian tuliaisetkin tuli meidän messissä ihan Nanjingiin asti🤗.

Tänään aamu alkokin sitten reippaasti, kun menin mun luokkakaverin kanssa seinäkiipeilemään. Tässäkin tosin tapahtu taas pienimuotonen aikataulutusvirhe (hehe, kuinka ollakaan), ja oltiin siellä paikan päällä 45 min ennen kuin se edes aukes. Ei siinä mitään, mentiin sitten istuskelemaan R-kioskin kokosen ruokakaupan pienelle pöytäryhmittymälle kolmeks vartiks oottelemaan kiipeilypaikan aukeemista. En vois kuvitella parempaa tekemistä sunnuntaiaamulle liian lyhyiden yöunien jälkeen. Lopult aika kummiskin meni yllättävän sutjakkaasti ja päästiin kiipeilemään. Tätä aamuu ennen en oo seinäkiipeillyt sitten kutosluokan leirikoulun, mut yllättävän nopeesti pääs takas kiipeilyn makuun ja se oli aika mukavaa. En tosin tiiä puskiko pintaan vaan perus urheiluhiki vai tuskan hiki, kun yritti löytää reitin seinää ylös pelkästään tietyn värisiä pidikkeitä pitkin. Ei se kumminkaa hauskuutta pilannut:D.       

Kiipeilyn jälkeen Nancyn piti lähteä kotiin kertaamaan enkun sanastoja ekstratuntia varten, ja mä menin lounaalle yhteen kauppakeskukseen Lillyn kanssa. Lounaan jälkeen ostettiin Lillylle uus matkalaukku ja mä löysin myös ruokakaupan, jos myydään Ben&Jerrys’iä! En voi uskoo et löysin sen nyt kun on enää kolme viikkoo jäljel. Tosin ei mulla ollu pakastinta käytössäni yhtää sen enempää viis kuukautta sitte kun on nyt, et ihan sama sinänsä😄. Ennen kun Lilly lähti kotiin, otin viel Lillystä videoklipin kun hän meni yhtä massiivista liukuhihnaa pitkin yhtä Lillyn videota varten. Tää liukuhihna meni siis 2.kerroksesta 5.kerrokseen asti, elikkä aivan tylsä: Pekingissä pääs neljä kerrosta samalla liukuhihnalla.
     Ja nyt istuskelen yhessä kahvilassa kirjottamassa tätä tekstiä ja haaveilemassa eilisen 24°c:n Shanghai-säästä. Samsung weatherin RealFeel näyttää täl hetkellä 35°c ja I’m not feeling it. Ens viikolle on luvattu joka päivälle +30°c ja parille päivälle +30°c ja sadetta. Onneks Suomen juhannus on yleensä ehk just sen 10 celsiusastetta. Sitä ootellessa😁.

P.S: Paljon onnee kaikille uusille ylioppilaille ja ekstrapaljon onnee Maikki!<33
P.P.S: Hyvää kesälomaa!