Täl viikolla oli oikeestaan vaan kolmen päivän kouluviikko sen johdosta, että tiistaina Lilly ja mä mentiin bca-oppilaitten kaa päiväretkelle Changzhoun dinosaurus-puistoon, ja perjantaina oli vapaakoulupäivä lohikäärmeveneiden juhlan vuoks. Vapaapäivä, jota ei poikkeuksellisesti tarvinnut ees korvata sunnuntaikoulupäivällä. Mitä luksusta.
Changzhou on siis Nanjingin vieressä oleva parin miljoonan asukkaan pikkukaupunki, jonne pääsee Nanjingista ajamalla parissa tunnissa. Tiistai aamupäivänä aika lailla koko bca ja me saavuttiin tän Changzhoun dinosaurus-puiston laitamille kuuden bussin voimilla, ja valmiina viettämään päivää koulun seinien ulkopuolella. Alussa oli toki kiinalaiseen tyyliin enemmän ja vähemmän sähläystä, mutta lopulta me päästiin puiston sisäpuolelle ja sitten olikin vapaat kädet, kunhan ilmottautui takasin paikalle pyydettyihin aikoihin.
Vapautuksen jälkeen ei mennyt kovinkaan kauaa kunnes mulle ja Lillylle selvisi, että siitä huolimatta, että laitejonot ei näin arkisena hellepäivänä niin pitkiä ollutkaan (paitsi tottakai vesilaitteeseen johon olis jonottanut yhtä kauan kuin Disneylandissa Mikki Hiiren tapaamiseen)(aka 75min)), aikaa jonottamiseen meni silti aika ruhtinaallinen määrä. Syynä tähän oli se, että ”turvatarkastukset” ennen laitteiden käynnistymistä vei enemmän aikaa kun länsimetron valmistuminen. Sen jälkeen kun selvitti tiensä laitealueelle, homma meni suunilleen niin, että ensin joku tuli kiinnittämään vyöt ja tarkistamaan et kaikki on okei, sitten sen jonkun partneri tulee tarkistusreissulle, ja lopuks viel sen jonkun partnerin pikkusiskon kaverin serkkukin tulee vielä tarkastamaan, että onhan kaikki nyt kunnossa. Parasta oli vielä se, että kun tarkistuksen tarkistuksen tarkistukset oli tarkistettu, joku lilliputti päätti et ”ei mua huvitakaan”, ja voila, kaikki muut pääs oottelemaan vähän lisää.
Tosin toisinaan jonottaminen oli oikeestaan aika mukavaa, kun jotkin jonotustilat oli rakennettu ilmastoituihin sisätiloihin, jossa pystyi hyvin sulatella lounaan virkaa toimittanutta mikropastaa (tai jotain muuta yhtä tasokasta) laitteeseen pääsyä odotellessa. Ja kun jonotuksista ja laitetarkastuksista oli selvitty, melkeinpä kaikki laitteet osottautu aika tasokkaiks ja ihan jonotuksen arvoseks. Aika suosittuna trendinä monessa laitteessa oli ympäri meneminen/kova vauhti/ 360° silmukat/ kaikki edeltävät yhdistettynä.
Tää dinosaurus-puisto oli jaettuna useampaan erinäiseen alueeseen, ja kaikilta alueilta löytyi laitteiden lisäks myös kaikenlaisia muita enemmän ja vähemmän huvi- ja teemapuistoille perinteisiä pisteitä omien rahojen ja terveyden kuluttamiseen. Aika oli kumminkin sen verran rajallista, että me ei Lillyn kanssa ihan hirveästi tutustuttu tän teemapuiston menuun laite- ja (vajavaista) ruokasektiota lukuunottamatta. Lisäks osa puistosta oli määrä aueta vasta heinäkuun puolella; joko uudelleenrakennuksen tai ultimaattisen amazon-sään odottelun vuoks. Nähtiin me silti alkuiltapäivästä koko puiston läpi kiertänyt paraati, joka oli vähän samantyylinen kuin Disneylandin paraati, mut pienemmässä mittakaavassa.
Kaiken kaikkiaan vois sanoa, että kaikki kuus bussilastillista vietti oikein mukavan päivän tässä Dinosaurus-puistossa, kukin omalla tavallaan. Monet toki käytti pääajan laitteisiin, mut huomattava osa näytti keskittävän energiansa myös piknikkiin, tuliaiskauppoihin, tai sitten vaikka olinpaikan vaihtamiseen sen mukaan, missä oli paras ilmastointi.
Keskiviikkona vuorossa oli viimeset koristreenit, jossa ilmastointi ei tosiaan olis ollut pahitteeksi. Treeni alkoi sillä, että perinteisesti puolet siitä puolesta porukasta jotka tuli paikalle oli myöhässä. Kuitenkin vähemmän perinteisesti sen jälkeen kun suurin osa oli paikalla, oli pieni ”palkintojen jako”, jossa kaikki sai vähän niin kuin positiivisesti niitten korispeluuluonnetta kuvaavan palkinnon. Valitettavasti mun lämpövaurioituneet dementoituneet aivot ei enää muista edes kolmasosaa noista palkintojen kuvailuista, mutta ne oli hyviä. Yks tyttö sai suussa poksuvia karkkeja sen johdosta, että pelaa aina täysillä.
Torstaina oli viimeinen liikan ja hissan tunti. Viimenen hissan tunti tuntui kieltämättä vähän haikeelta, varsinkin kuin näistä kaikista bca-tunneista mille ollaan osallistuttu, hissan tunnit on olleet varmaan ne mielenkiintoisimmat ja mukavimmat, ja myös ne tunnit, joissa me vaihtarit ollaan eniten oltu osa porukkaa. Hissan tuntien opettaja Mister Wilson oli ja on aivan mahtava opettaja oikeella määrällä kuria ja huumoria, ja hissan tunneilta oon myös oppinut jotain ihan oikeasti hyödyllistä. Saatiin vielä kaikki kiitoskortit meiän mukaan, ja otettiin yhteiskuva tunnin päätteeks. Ja vaikka heipat tuntui haikeilta, ainakin onnistuttiin välttämään se 1500 sanan essee ja loppukokeet, jotka olis ollut tiedossa ens viikolla😁.
Torstaina meistä vaihtareista vastuussa oleva opettaja vei meidät vaihtarit parin opettajan kera niin sanotusti vikalle yhteiselle lounaalle. Pienet kommunikointiongelmat toi vähän actionia tähän lounaaseen, mut alkutahmeuden jälkeen kaikki meni sujuvasti loppuun asti. Tää kyseinen ravintola sijaitsi Nanjingin kalleimmassa kauppakeskuksessa, meillä oli oma yksityishuone, ruokaa oli tarjolla suunilleen kolmelle sukupolvelle, ja seura oli vertaansa vailla. Ei valittamista:).
Perjantaina oli sitten tää lohikäärmeveneiden juhla, jolloin usein soudetaan kilpaa lohikäärmeveneillä ja syödään pyramidin muotoisia zongzi-nimisiä ”riisikakkuja” (tosin pehmeitä). Mä en nähnyt yhtäkään venettä, mutta aamupalaks oli zongzeja. Tiivistettynä tarina tän juhlan takana on tarina Qu-nimisestä ministerirunoilijasta, joka hukuttautui protestina sen aikaiselle korruptiolle ja aluevaltauksille. Sitten ihmiset alkoivat heittelemään näitä zongzeja jokeen, jotta kalat söis niitä Qun ruumiin sijasta. Lohikäärmevenekilpailuiden tarkotus on kuvastaa ihmisten yritystä pelastaa Qu hukkumiselta. Tarinaan liittyy viel muitakin osatekijöitä; yhtenä niistä talojen ja asuntojen eteen laitetaan eräänlaisia puunoksia, vähän samaan tapaan kuin Suomessa juhannuksena ovenpielissä on juhannuskoivuja. Tosin näitten kiinalaisten puunoksien virkana ei oo tuoda hyvää onnea, vaan estää erästä henkeä viemästä kaikkien talossa olevien henkeä. (Lähteinä mun muistikuvat esitelmästä jonka kuulin n. kolme viikkoa sitten enkun ja kiinan sekotuksella + wikipedia, älkää tuomitko) Lauantaina pääsin Georgian host perheen kutsumana lounastamaan Georgian host perheen ja heidän parin tuttavaperheen messiin. Näist kahdesta tuttavaperheestä toisessa niistä isä oli tanskalainen ja toisessa perheessä ruotsalainen. Koko pöytäseurueen kesken keskustelu kummiskin kulki (mun onneks) englanniks ja kiinaks; mun tän hetkinen ruotsin kielen taito on tasolla olematon. Mutta mielenkiintosta oli se, että tässä puolitanskalaisessa perheessä se isä puhui lapsille tanskan sijasta englantia, ja jos en oo täysin väärässä, äitikin taisi kommunikoida englanniks (vaikka oli kiinalainen).
Tässä semmoiset kolme tuntia kestäneessä lounaassa päämenuna oli rapuja ja hummereita n. kymmessä eri kastikkeessa. Ihan vaihtovuoden alusta lähtien on tyrkytetty näitä saksikavereita, ja alusta lähtien oon onnistunut niitä välttelemään, mutta se putki meni eilen. Mun viimesimmistä rapujuhlistakin taitaa olla se reilu kymmenen vuotta, niin vähän oli taidot ruosteessa. Mut Georgia sen sijaan on tähän mennessä jo ihan rapumestari; sen host perhe syö rapuja oikeastaan viikottain. Mua ei tosin haittaa olla olematta rapumestari, ja Georgian lisäks mun luottokaveriks muodostui pöydän salaattikulho.
Tän vauhdikkaan viikon päätti museoreissu, kun mentiin Lillyn kanssa uudestaan vierailulle Nanjingin museoon, jossa ei olla kumpikaan käyty sitten lokakuun. Nytkään paluun syynä ei ollut kaipuu Nanjingin historiallisten esineiden keskelle, vaan paluu täs museossa sijaitseville potentiaalisille tuliaskauppoille ja niiden uudelleentsekkaukselle. Ja vaikka pääpainona olikin tuliaisten löytö, ehdin mä silti uudelleentsekata myös mun lempipaikat täst museosta ja ottaa pari kuvaakin. Et vaik tän museon sijainti ei ollukaan mikään ihan optimi, tän päivän uusintareissu osottautu oikein kivaks:)). Lisäpropsit museolle viel siitä, että se oli meille ulkomaalaisina ilmanen, ja ilmastointi toimi oikein loistavasti.
Jep jep, yhteenvetona sanoisin et ei tästä viikosta oo ainakaan menoa taikka lämpöasteita puuttunut, ja tilanteen ei pitäis pahemmin muuttua ens viikkoa ajatellen. Ens viikolla meil vaihtareilla on nimittäin vapaaviikko koulusta, kun AFS vaihtarit lentää ens sunnuntaina takasin kotimaihinsa. Huhhuh, aika se vaan vähenee, meno se vaan kiihtyy:D.
P.S: Tiiättekö sen tunteen kun alottaa jotain ja sit siin puolvälin jälkeen miettii et ehk ois pitänyt toimii toisin? Saanen esitellä: tää blogiteksti jonka just luit. Kummiskin kolmen tunnin rustauksen jälkee keskiyön lähestyessä päätän jättää tän tähän. Nyt tää teksti ainakin kuvastaa hyvin tätä viikkoo; matka alko fillarilla, mut nyt mennään komeetalla☻ (tai ainakin jollain mun nettiyhteyttä nopeemmalla)
Changzhou on siis Nanjingin vieressä oleva parin miljoonan asukkaan pikkukaupunki, jonne pääsee Nanjingista ajamalla parissa tunnissa. Tiistai aamupäivänä aika lailla koko bca ja me saavuttiin tän Changzhoun dinosaurus-puiston laitamille kuuden bussin voimilla, ja valmiina viettämään päivää koulun seinien ulkopuolella. Alussa oli toki kiinalaiseen tyyliin enemmän ja vähemmän sähläystä, mutta lopulta me päästiin puiston sisäpuolelle ja sitten olikin vapaat kädet, kunhan ilmottautui takasin paikalle pyydettyihin aikoihin.
Tosin toisinaan jonottaminen oli oikeestaan aika mukavaa, kun jotkin jonotustilat oli rakennettu ilmastoituihin sisätiloihin, jossa pystyi hyvin sulatella lounaan virkaa toimittanutta mikropastaa (tai jotain muuta yhtä tasokasta) laitteeseen pääsyä odotellessa. Ja kun jonotuksista ja laitetarkastuksista oli selvitty, melkeinpä kaikki laitteet osottautu aika tasokkaiks ja ihan jonotuksen arvoseks. Aika suosittuna trendinä monessa laitteessa oli ympäri meneminen/kova vauhti/ 360° silmukat/ kaikki edeltävät yhdistettynä.
Tää dinosaurus-puisto oli jaettuna useampaan erinäiseen alueeseen, ja kaikilta alueilta löytyi laitteiden lisäks myös kaikenlaisia muita enemmän ja vähemmän huvi- ja teemapuistoille perinteisiä pisteitä omien rahojen ja terveyden kuluttamiseen. Aika oli kumminkin sen verran rajallista, että me ei Lillyn kanssa ihan hirveästi tutustuttu tän teemapuiston menuun laite- ja (vajavaista) ruokasektiota lukuunottamatta. Lisäks osa puistosta oli määrä aueta vasta heinäkuun puolella; joko uudelleenrakennuksen tai ultimaattisen amazon-sään odottelun vuoks. Nähtiin me silti alkuiltapäivästä koko puiston läpi kiertänyt paraati, joka oli vähän samantyylinen kuin Disneylandin paraati, mut pienemmässä mittakaavassa.
Kaiken kaikkiaan vois sanoa, että kaikki kuus bussilastillista vietti oikein mukavan päivän tässä Dinosaurus-puistossa, kukin omalla tavallaan. Monet toki käytti pääajan laitteisiin, mut huomattava osa näytti keskittävän energiansa myös piknikkiin, tuliaiskauppoihin, tai sitten vaikka olinpaikan vaihtamiseen sen mukaan, missä oli paras ilmastointi.
Torstaina oli viimeinen liikan ja hissan tunti. Viimenen hissan tunti tuntui kieltämättä vähän haikeelta, varsinkin kuin näistä kaikista bca-tunneista mille ollaan osallistuttu, hissan tunnit on olleet varmaan ne mielenkiintoisimmat ja mukavimmat, ja myös ne tunnit, joissa me vaihtarit ollaan eniten oltu osa porukkaa. Hissan tuntien opettaja Mister Wilson oli ja on aivan mahtava opettaja oikeella määrällä kuria ja huumoria, ja hissan tunneilta oon myös oppinut jotain ihan oikeasti hyödyllistä. Saatiin vielä kaikki kiitoskortit meiän mukaan, ja otettiin yhteiskuva tunnin päätteeks. Ja vaikka heipat tuntui haikeilta, ainakin onnistuttiin välttämään se 1500 sanan essee ja loppukokeet, jotka olis ollut tiedossa ens viikolla😁.
Tässä semmoiset kolme tuntia kestäneessä lounaassa päämenuna oli rapuja ja hummereita n. kymmessä eri kastikkeessa. Ihan vaihtovuoden alusta lähtien on tyrkytetty näitä saksikavereita, ja alusta lähtien oon onnistunut niitä välttelemään, mutta se putki meni eilen. Mun viimesimmistä rapujuhlistakin taitaa olla se reilu kymmenen vuotta, niin vähän oli taidot ruosteessa. Mut Georgia sen sijaan on tähän mennessä jo ihan rapumestari; sen host perhe syö rapuja oikeastaan viikottain. Mua ei tosin haittaa olla olematta rapumestari, ja Georgian lisäks mun luottokaveriks muodostui pöydän salaattikulho.
Tän vauhdikkaan viikon päätti museoreissu, kun mentiin Lillyn kanssa uudestaan vierailulle Nanjingin museoon, jossa ei olla kumpikaan käyty sitten lokakuun. Nytkään paluun syynä ei ollut kaipuu Nanjingin historiallisten esineiden keskelle, vaan paluu täs museossa sijaitseville potentiaalisille tuliaskauppoille ja niiden uudelleentsekkaukselle. Ja vaikka pääpainona olikin tuliaisten löytö, ehdin mä silti uudelleentsekata myös mun lempipaikat täst museosta ja ottaa pari kuvaakin. Et vaik tän museon sijainti ei ollukaan mikään ihan optimi, tän päivän uusintareissu osottautu oikein kivaks:)). Lisäpropsit museolle viel siitä, että se oli meille ulkomaalaisina ilmanen, ja ilmastointi toimi oikein loistavasti.
Jep jep, yhteenvetona sanoisin et ei tästä viikosta oo ainakaan menoa taikka lämpöasteita puuttunut, ja tilanteen ei pitäis pahemmin muuttua ens viikkoa ajatellen. Ens viikolla meil vaihtareilla on nimittäin vapaaviikko koulusta, kun AFS vaihtarit lentää ens sunnuntaina takasin kotimaihinsa. Huhhuh, aika se vaan vähenee, meno se vaan kiihtyy:D.
P.S: Tiiättekö sen tunteen kun alottaa jotain ja sit siin puolvälin jälkeen miettii et ehk ois pitänyt toimii toisin? Saanen esitellä: tää blogiteksti jonka just luit. Kummiskin kolmen tunnin rustauksen jälkee keskiyön lähestyessä päätän jättää tän tähän. Nyt tää teksti ainakin kuvastaa hyvin tätä viikkoo; matka alko fillarilla, mut nyt mennään komeetalla☻ (tai ainakin jollain mun nettiyhteyttä nopeemmalla)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti